Sen ainokaisen munasolun tarinaa

Seuraavana aamuna sain puhelun keräysklinikalta. Munasolun tilasta ei kuulema saanut selvää. Hoitaja selvitti asian rauhallisesti ja kiirehtimättä. Tässä vaiheessa ei ollut tapahtunut selvää jakautumista, mutta kaikki toivo ei ollut mennyt, vaan jakautuminen voisi vielä tapahtua. Tietäisimme asian seuraavana aamuna. Hoitaja kyseli tuntemuksiani ja kerroin ettei omat odotukseni olleet kovinkaan korkealla. Erityisesti jäi mieleen hoitajan kommentti "Me kaikki täällä pidämme peukkuja teidän puolesta".

Puhelun jälkeen soitin Armaalleni ja kerroin uutiset. Jostain kumman syystä odotuksemme kääntyivät toisinpäin, eli minä olin hieman toiveikas ja Armas ei enää oikein jaksanut uskoa. Aika mahdolliseen istutukseen olisi seuraavana aamuna. Olimme sopineet hoitajan kanssa, että soittaisin itse heti aamusta ja tarkistaisin tilanteen.

Illalla sain aikani kulumaan murehtimalla seuraavaa lääkettä, eli Lugesteroneja. Rasavillirusakon blogista olin (onneksi) lukenut, että ko. lääkkeessä olisi maapähkinäöljyä. Itse olen pähkinäallergikko. Oma sijaislääkärimme ei ollut osannut asiaa mitenkään kommentoida, oma hoitajani häntä informoi, että "yleensä on kirjoitettu korvaavaksi lääkkeeksi Crinone". Tämä Crinone on kuitenkin apteekissa ns. tilattava lääke, joten sen saamiseen menisi muutama päivä.

Onneksi olin saanut vastauksia keräysklinikalta, eli jos en tuota Crinonea ehtisi saamaan, voisin hyvin aloittaa Lugesteroneilla ja sitten tarvittaessa siirtyä Crinoneen. Kaikki allergikot eivät kuulema Lugesteroneista oireita saa. Maapähkinäöljy on vain liukastusaineena lääkkeen kuoressa, joten voisi hyvin olla, että ainoa oire on kutina.

Toinen päänvaivaa aiheuttava seikka olisi munasolun tilanne. Periaatteessa minun pitäisi ottaa tuo Lugesteron tai Crinone ennen kuin tietäisin onko munasolu edes istutuskunnossa. Keräysklinikalla olivat lohduttaneet, että maailma ei kaadu vaikka ottaisin ensimmäisen Lugesteronin istutuksen jälkeen. Ainakin itse olen löytänyt itsestäni ihan uuden piirteen näiden hoitojen myötä, panikoimisen. Miksi ihmeessä jokainen pienikin seikka lääkkeiden ja niiden oton suhteen saa aikaan paniikkia? Jos jotain ei tiedä tarkkaan, ja joskus vaikka tietäisikin, alkaa pääkoppa lähettämään pienimuotoista paniikki viestiä. Menikö tämä nyt oikein? Mitä nyt kuuluu tehdä? Miten tämä nyt vaikuttaa? Menikö jotain pieleen? Apua!

Heräsin siis aikaisin aamusta ja otin "ihan vain varmuudeksi" Lugesteronin, koska Crinonea en ollut saanut. Hyvä kun sain Lugesteroneja!! Tukusta 200 mg kapselit olivat loppuneet, joten jouduin yhden kapselin sijasta käyttämään heikompaa lääkettä ja laittamaan kaksi kapselia, eli siis vieläkin suuremman annoksen maapähkinäöljyä. Sitten vain kyttäsin kelloa.

Lopulta kello oli jo sen verran, että kehtasin soittaa keräysklinikalle. Munasolu ei ollut lähtenyt jakautumaan. Kuuntelin pahoittelut ja kiittelin tiedosta. Kyyneleet tulivat vasta, kun suljin puhelimen.

Munasolujen keräys

Aika keräykseen oli 8:15, mutta paikalla pyydettiin olemaan 8:00. No, me olimme jo ennen kahdeksaa odotustilassa istumassa... Rehellisesti sanottuna Armaani taisi tässä vaiheessa jännittää enemmän kuin minä. Itselläni oli suuri luottamus keräyksen suorittavan klinikan henkilökuntaa kohtaan, vaikka en ollut heistä ainoatakaan nähnyt. Armas oli googlettanut klinikan kotisivut, itse en tehnyt edes sitä. Jos ko. ihmiset tekevät keräystä työkseen, varmasti selviäisin toimenpiteestä hengissä.

Olin varmuudeksi ottanut aamulla muutaman särkylääkkeen, kuten ohjeissa kehoitetaan. Olimme tässä vaiheessa keräysklinikalla ainoita asiakkaita ja pääsimmekin pienen odotuksen jälkeen toimenpidehuoneeseen. Ennen sitä olin juossut kaksi kertaa vessassa, ihan vain varmuudeksi, koska rakonhan piti olla ohjeiden mukaan tyhjä.

Itse toimenpide oli tuskaton ja nopea. Johtuen varmaan osittain siitä, että kerättävää ei ollut kovinkaan paljon. Follikkelit saatiin nopeasti imettyä, lääke ja puudutus vaikuttivat hyvin. En oikeastaan ehtinyt tuntemaan mitään. Henkilökunta oli ihan uskomatonta. Kaikki olivat ystävällisiä ja koko ajan kyseltiin tuntemuksia ja vointia. Keräyksen tuloksena saatiin vain yksi munasolu. Armas pääsi siis jälkikäteen mainostamaansa fun room:iin! Tästä huoneesta vitsailtiin meidän perheessä useampi päivä. Kuten olen jo aiemmin todennut, tässä prosessissa huumorintaju muuttuu, jopa minunkin tapauksessani, vieläkin sairaammaksi...

Armaan ollessa fun room:ssa, minut talutettiin lepäämään. Olo oli hyvä. Se kuitenkin hieman heikkeni, kun join lasin appelsiinimehua. Joten huilailin hetken sängyllä ennen kuin lähdimme kotiinpäin. Söin keräyspäivän aikana särkylääkettä ja nukuin päiväunet (olin nukkunut huonosti yön). Seuraavana päivänä olo oli jo hyvä ja ihan työkuntoinen. Itse en siis tarvinnut sairauslomaa, sitä kehoitettiin hakemaan, jos tarve vaatii.

Minulla oli toiveet aika nollatasoa tuon ainokaisen munasolun suhteen. Armas jaksoi tässä vaiheessa vielä uskoa, vaikka henkilökuntakin oli tehnyt hienovaraisesti selväksi huonot mahdollisuudet. Itseäni masensi myös tieto siitä, että luultavasti tulevaisuudessakaan munasolujen määrä ei tästä kovinkaan suurella todennäköisyydellä nousisi, vaikka hormoniannosta nostettaisiin.


(Keräys maksoi yhteensä muistaakseni noin 110€. Minun osuuteni oli 85€ja Armaan 25€, jos nyt ihan oikein muistan)

Pregnyl 5000IU

IVF pidemmän kaavan mukaan tuntuu aluksi pelkältä odottelulta. Ensin odottelet tätiä, sitten 21 päivää jarrupiikkiä (minulla Procren). Tämän jälkeen odotetaan useampi viikko ultraan ja lupaan aloittaa piikitys hormooneilla...

Sitten meno kiihtyy ja kunnolla. Tulee juostua klinikalla useampia kertoja viikossa. Ja ainakin meidän tapauksessa, joka kerta kysytään osoitetiedot! Sangen huvittavaa. Toisaalta onhan se hyvä, että tässä touhussa näkee ja kokee myös huvittavia puolia - ainakin toistaiseksi.

Kävelen luukulle (ollaan opittu jo tulemaan viime tingassa, koska lääkäri on kuitenkin myöhässä). Hoitaja kysyy "Oliko sinulla aika?" Haloo, ei kun ihan muuten vain tässä hengailen... Tai "Ei ole, tuli tultua tänne ihan vanhasta tottumuksesta!". Aina olen kuitenkin vastannut kiltisti "kyllä". Tämän jälkeen hoitaja lukee ääneen osoitteen (ihan varmasti kaikki kuulevat...). Kerran kommentoin kiltin "kyllä" sijasta, että olin täällä viimeksi tiistaina (silloin oli perjantai), eikä ole tässä välissä tullut muutettua...

Mutta asiaan... Eli edellisessä ultrassa oikeassa munasarjassa näkyi kaksi 15 mm follikkelia. Minä surin määrän vähyyttä ja Armas hoki koko ajan "Yksi riittää. Älä sure yksi riittää!". Kaksi päivää tästä ultrasta ja olin pistämässä Pregnyliä, eli irroituspiikkiä. Pregnyl kypsyttää rakkulat lopullisesti ja irroittaa ne. On sitten helpompi imuroida pois... Ohjeiden mukaan piikki pitäisi piikittää illalla 20.15. Kun hieman hymähdin hoitajalle ajasta, hän kommentoi ettei se ole ihan minuutilleen, mutta piikitä 20.15... ;)

Meillä otettiinkin ko. paketti esiin hyvissä ajoin ja luettiin ohje muutamaan kertaan. Kyseessä on hieman kinkkisempi piikki. Aineet ovat ampulleissa ja ne pitää itse sekoittaa ruiskun avulla. Pakettia avatessa toisen piikin koko voi hieman hirvittää, kunnes selviää, että kyseessä on vain aineiden sekoituksessa käytettävä piikki. Ampulleja oli minusta vaikea saada auki, joten luovutin avausvastuun Armaalleni. Hän onnistuneesti viilsi toista avatessa sormensa auki... Lääke saatiin kuitenkin sekoitettua ilman sen suurempaa draamaa. Mitä minä nyt panikoin, että verta oli mennyt myös ampulliin. Eihän se mitään, että toinen vuotaa verta, mutta jos lääkettä ei voi enää käyttää!! Mitä huolenpitoa...

Itse sekoitus onnistui helposti. Ruiskuun vedetään neste, joka sitten ruiskutetaan kuiva-aineampulliin. Pitkällä neulalla on helppo sekoittaa. Itse pistäminenkin onnistui hyvin ja ilman tuskaa, vaikka neula onkin paksumpi kuin Gonalin neulat. En saanut aikaan jälkiä, eikä tullut mitään kirvelyä. Pidin neulaa paikoillaan pistämisen jälkeen, mutta kuitenkin kun otin sen pois, jäi ihon pintaan pieni pisara nestettä. Sillä ei kuulema ole merkitystä. Ainetta on kuitenkin mennyt tarpeeksi perille asti...

Seuraavana päivänä sumutin viimeisen kerran Synarelat. Nenän limakalvot olivat tässä vaiheessa arat ja kipeät, mutta verta nenästäni ei ollut tullut. Seuraavaksi vuorossa olisi munasolujen keräys.

Pregnyl 5000IU 7,86€
Kelan korvaus (42%) 3,30
Omavastuu 4,56€

Synarela 200 mikrog/dos, annos

Ultrasta seuraavana päivänä aloitin Synarela nenäsumutteen. Kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin, tasan 12 tunnin välein. Vuoro sieraimin. Sumutteesta tuli varsinkin alussa varsin yököttävä olo. Lisäksi nenä oli kipeä. Naureskelinkin Armaalleni, että ainoa normaali lääke, siis nenäsumute, ja siitä minulle tulee paha olo!

Kahden päivän päästä sumutteen aloittamisesta olin taas klinikalla. Petyin, kun huomasin huoneessa sijaislääkärin. Tyypillinen nopea kättely, housut pois ja lisäohjeet. Ai niin ja follikkelien koko oli 15mm, eli ihan hyvän kokoisia.

Tämä sijaislääkäri... oma kirurgi oli ilmeisesti lomalla. Edellisellä kerralla sama lääkäri oli ultrannut ensin oikean puolen munasarjan ja kertoi silloin noista kahdesta follikkelista. Siirtyi sitten vasemmalle ultraamaan, johon minä parahdin ettei sieltä mitään löydy! Eihän siellä ole edes munasarjaa... Sanoin tuon, koska ultraaminen jostain syystä sattui. Armas kiehui raivosta. Luulisi lääkärin edes sen verran papereita lukevan ennen kuin ottaa potilaan sisään. Tämä lääkäri ei missään vaiheessa kysellyt miten olen voinut tai mitä kuuluu. Kaipasin kirurgiani. Jos tuo lääkäri olisi ollut meidän lääkäri alusta lähtien, tuskin olisimme hoitoihin lähteneet. Onneksi alussa kohdalle osui kirurgi!

Kirurgi jaksaa aina selittää asiat ja vastailla kysymyksiin, eikä hänellä tunnu olevan kiirettä. Tältä toiselta lääkäriltä en ole koskaan saanut kunnon vastausta. En siis ole saanut hänestä kovinkaan ammattitaitoista vaikutelmaa. Onneksi hoitaja on sentään pysynyt samana! Loppuvaiheessa esitinkin kaikki kysymykseni hänelle. Ja hyvä että kyselin! Lääkärin ohjeen mukaan olisin ensin ottanut irroituspiikin ja illalla vielä piikittänyt Gonalia. Kun hämmästelin tätä ääneen hoitajalle, oli hänen ilmeensä aika hyvä. Eipä kai sitä hoitaja voi suoraan kumota lääkärin ohjetta, vaikka tietää sen vääräksi. Varsinkin, kun ko. lääkäri istuu vieressä.

Mielenkiintoinen klinikkakäynti. Ja Armas oli taas kiukkuinen lääkärin toimista, kun ulos käveltiin. Murisi siinä kävellessä, että seuraavalla kerralla tuo lääkäri varmaan pyytää sinua riisumaan housut jo odotustilassa tai ainakin laittamaan hameen päälle - ilman alushousuja!

Synarela 200 mikrog 85,91€
Kelan korvaus (42%) 36,08€
Omavastuu 49,83€

Gonal-f 900 IU/1,5ml

Tasan 14 päivän päästä Procren piikistä alkoi vuoto. Netistä löysin tietoa lääkkeestä ja sen mukaan useimmiten se jäisi kokonaan pois. Klinikalta taas kerrottiin, että ultraan ei ole tulemista, jos vuoto ei ole alkanut. Onneksi alkoi, joten päästiin eteenpäin.

Eli noin kolme viikkoa Procrenin jälkeen ultralla varmistettiin, että vaikutus oli halutunlainen. Tuosta päivästä lähtien aloitin sitten Gonalin piikityksen. Lääkärikäynnillä määräksi ilmoitettiin 225 yksikköä per päivä. Olin lueskellut blogeista ja keskustelupalstoilta huomattavasti pienemmistä määristä, joten hieman jännityksellä jäin odottelemaan vaikutuksia. Ja tottakai, kuten aina ennenkin Armas olisi työnsä vuoksi poissa, joten olisin mahdollisten sivuvaikutusten kanssa yksin.

Piikki oli kuitenkin positiivinen yllätys. Neula oli todella ohut ja terävä, joten pistäminen oli tuskatonta. Lisäksi kynän käyttö oli helppoa. Ohjeet olivat jälleen kerran selvät ja yksinkertaiset seurata. Paketissa on kynä ja läjä neuloja. Kynästä otetaan tulppa pois ja neulasta "alaosan" suojapaperi tämän jälkeen neula painetaan kynän kärkeen kiinni. Neulassa on lisäksi kaksi muovisuojaa, jotka on helppo poistaa ennen pistämistä.

Olin yllättynyt miten helppoa pistäminen oli. Ensimmäisellä kerralla en tuntenut mitään! Muistaakseni toisena tai kolmantena iltana pistäminen sattui, mutta vaihdoin vielä kesken kaiken pistopaikkaa ja sain senkin piikin suhteellisen tuskattomasti nahkaani. Kahden päivän pistämisen jälkeen olo oli todella turvonnut ja kipeä. Käveleminenkin sattui. Jouduin raahustamaan kotiin kesken shoppailukierroksen, joten kipu oli merkittävä =D

Tämän jälkeen kipuja ei ollut. Turvotusta aina silloin tällöin. Kuumia ja kylmiä aaltoja koin hetkittäin, mutta en sen ihmeellisempiä kuin reumani aiheuttamina. Joten en osaa täysin niitä tuon Gonalin piikkiin laittaa. Onnistuin saamaan alavatsaani vain yhden mustelman, kun en vaihtanut pistopaikkaa pienestä kivusta huolimatta. Kaikki muut pistokerrat olivat verettömiä ja siksi myös mustelmia ei ilmestynyt. Itse huomasin, että piikki kannattaa pistää vatsanahkaan täysin vaakasuoraan, pienikin kallistuminen tuntuu! Oikean pistotekniikan oppii nopeasti. Kipu kyllä kertoo nopeasti väärän tavan...

Vain viiden päivän päästä olin taas klinikalla ultrassa. Follikkeleita näkyi (vain) kaksi, kooltaan ne olivat 9 ja 10 mm. Nimesin pallurat Armaani kauhistukseksi Matiksi ja Tepoksi. Minä surin follikkelien pientä määrää ja Armas kauhisteli nimivalintaani...

Gonal kyniä on kolmea eri kokoa, 300, 450 ja 900 IU. Luku kertoo kuinka monta yksikköä lääkettä kussakin kynässä on. Itse piikitin tuon 225 yksikköä päivässä, joten minulla meni kaksi 900 kynää ja yksi 450. Kynät pitää säilyttää kylmässä!

Gonal-f 900 IU/1,5 489,91€
Kelan korvaus (42%) 205,76€
Omavastuu 284,15€

Gonal-f 450 IU/0,75 253,89€
Kelan korvaus (42%) 106,63€
Omavastuu 147,26€

Procren Depot PDS 3,75 mg

Sotamme alkoi neljän kuukauden päästä laparoskopian jälkitarkastuksesta. Jälkitarkastuskäynnillä olimme allekirjoittaneet lapsettomuushoitosopimuksen ja saaneet mukaamme suuren läjän reseptejä sekä aikataulusuunnitelman ensimmäiseen IVF hoitoomme. Kesän aikana ehdimme teroittaa pistimet ja puhdistaa aseet. Olimme siis valmiina sotaan.

KP 21 käynnisti virallisesti sotamme. Kyseessä oli Procren piikki. Kyseisellä lääkkeellä hoidetaan miesten eturauhassyöpää ja naisten endometrioosia. Käsittääkseni tämä piikki aiheuttaa naiselle vaihdevuosia vastaavan tilan.

Klinikalta saadussa esitteessä on selkeät ja havainnolliset ohjeet ruiskun esivalmistelusta ja käytöstä. Pistettävä aine on valmiina ruiskussa ja neula on jo kiinni. Ruiskua pitää vain pyöritellä käsissä pystyasennossa aineen sekoittumiseksi. Esivalmisteluissa ei ollut minusta mitään hankalaa tai epäselvää. Itse pistäminen oli asia erikseen.

Pistämisvaiheessa koko rumban aloitus ja sen mukanaan tuomat tunteet nousivat pintaan. Olin nukkunut edellisen yön huonosti ja päätin pistää piikin heti aamusta, koska Armaani oli lähdössä työmatkalle enkä saisi illalla apua, jos sitä kaipaisin. Esivalmistelut tein tyynesti ja olin aikeissa pistää, kun sain jonkin ihme tunteenpurkauksen. Kyyneleet valuivat silmistä niin etten nähnyt kunnolla. Armas seisoi vieressä ja kysyi tyynesti haluanko hänen hoitavan pistämisen. Sain vain nyökättyä. Ei ollut mukava kokemus, mutta piikki tuli pistettyä.

Netistä löytyy paljon tietoa (googleta lääkkeen nimi). Haittavaikutuksiakin on lueteltu roppakaupalla. Itselläni pistoskohtaan nousi ensin punainen iso jälki, joka aristi ja kirveli. Sen jälkeen pistoskohta näytti siltä kuin siihen olisi pistänyt kunnon hyttynen tai paarma. Kahtena seuraavana päivänä minulla oli hieman pahoinvointia. Kumartuminen sai aikaan öklöreaktion, mutta en missään vaiheessa oksentanut.

Jatkossa olo oli mitä mainioin. Voin itse asiassa todella hyvin, koska lääke poisti kaikki reuman oireet. Olen kyllä lukenut, että minulla diagnosoidun reuman oireet helpottuvat vaihdevuosien aikaan, mutta olen suhtautunut tietoon varauksella. Nytpä on sitten jotain mitä odottaa - vaihdevuosia! Mistään ei kolottanut eikä paikat olleet jäykkinä. Nautin elämästä!

Procren Depot PDS 3,75 mg 193,01€
kelan korvaus (42%) 81,06€
Omavastuu 111,95€