Tuhannet kiitokset kaikille huhuiluista ;) Valitettavasti päätökseni pitää eli en jatka tätä blogia. Tämä blogi aloitettiin ja tarkoitettiin kertomaan lapsettomuudesta. Jossain vaiheessa ajattelin perustaa uuden "pientä masunsisäistä puuhaa" blogin, mutta sekin on jäänyt.
Kirjoittelen kyllä asioita, tapahtumia ja tunnelmia muistiin, mutta vain itselleni (ja ehkä tulevaisuudessa Huligaania varten). Toistaiseksi tämä vaihtoehto tuntuu hyvältä, vaikka tiedän että siellä ruudun toisella puolella on paljon ihania, suurenmoisia ihmisiä, jotka varmasti tarjoaisivat tukea ja vinkkejä tälle pitkälle ja osittain tuskaisellekin matkalle kohti vanhemmuutta!
Koen kuitenkin jostain syystä pystyväni kirjoittamaan rehellisemmin ja rennommin ihan vain itselleni sekä muutamille hyville ystävilleni. En mitenkään halua väheksyä teitä ihanat "blogisisareni", mutta kuten olemme viime aikoina huomanneet, täältä blogistaniasta löytyy myös ihmisiä joiden päämääränä tuntuu olevan vain häiriköinti ja mielipahan aiheuttaminen. Ja tosiasia on, että tällä hetkellä en kaipaa elämääni yhtään ylimääräisiä sotia ja taisteluita.
Toivottavasti hyväksytte kuikuiluni kuitenkin omissa blogeissanne, koska täysin ilman teitä en pysty elämään! Näiden blogistaniassa viettämieni kuukausien aikana olen kohdannut uskomattoman ihania ihmisiä ja todellista toisesta välittämistä. Sillä voiko välittäminen olla pyytettömämpää kuin silloin kun sitä tarjoaa ihminen, jota et ole koskaan edes tavannut?! Toivon sydämestäni, että tämä ihana tsemppaminen ja toisesta huolehtiminen ei koskaan sammu ja häviä! Kiitän ja kumarran saamastamme tuesta vaikealla matkallamme ja toivotan sydämestäni kaikille unelmien toteutumista ja hyvää elämää.
Kiitos!
Kirjoittelen kyllä asioita, tapahtumia ja tunnelmia muistiin, mutta vain itselleni (ja ehkä tulevaisuudessa Huligaania varten). Toistaiseksi tämä vaihtoehto tuntuu hyvältä, vaikka tiedän että siellä ruudun toisella puolella on paljon ihania, suurenmoisia ihmisiä, jotka varmasti tarjoaisivat tukea ja vinkkejä tälle pitkälle ja osittain tuskaisellekin matkalle kohti vanhemmuutta!
Koen kuitenkin jostain syystä pystyväni kirjoittamaan rehellisemmin ja rennommin ihan vain itselleni sekä muutamille hyville ystävilleni. En mitenkään halua väheksyä teitä ihanat "blogisisareni", mutta kuten olemme viime aikoina huomanneet, täältä blogistaniasta löytyy myös ihmisiä joiden päämääränä tuntuu olevan vain häiriköinti ja mielipahan aiheuttaminen. Ja tosiasia on, että tällä hetkellä en kaipaa elämääni yhtään ylimääräisiä sotia ja taisteluita.
Toivottavasti hyväksytte kuikuiluni kuitenkin omissa blogeissanne, koska täysin ilman teitä en pysty elämään! Näiden blogistaniassa viettämieni kuukausien aikana olen kohdannut uskomattoman ihania ihmisiä ja todellista toisesta välittämistä. Sillä voiko välittäminen olla pyytettömämpää kuin silloin kun sitä tarjoaa ihminen, jota et ole koskaan edes tavannut?! Toivon sydämestäni, että tämä ihana tsemppaminen ja toisesta huolehtiminen ei koskaan sammu ja häviä! Kiitän ja kumarran saamastamme tuesta vaikealla matkallamme ja toivotan sydämestäni kaikille unelmien toteutumista ja hyvää elämää.
Kiitos!
