Löytyihän se syykin tuohon järkyttävään pahoinvointiin! Näyttää siltä, kuten itsekin pikku hiljaa matkan varrella epäilin, että minulle tuo Progesteron lääkitys oli liikaa. Kun olin joutunut kiskomaan noita Gavisconeja sen paketillisen vajaassa kahdessa vuorokaudessa, päätin jättää progesteronin pois. Tarkoituksena oli aluksi jatkaa lääkettä joka toinen ilta, mutta koska seuraava aamu oli totaalisesti toisenlainen, jätin lääkkeen kokonaan pois. Kirurginihan oli suositellut ko. lääkkeen jatkamista vielä viikon joka ilta ja sitten viikon verran joka toinen ilta. Eli minun olisi pitänyt käyttää sitä vielä tämä viikko.
Rasavillirusakkokin epäili jossain vaiheessa tuota lisälääkettä minulle ja kun muistin hänen lopettaneen ko. lääkityksen heti plussaan, uskalsin tehdä päätökseni. Lisäksi varmuutta antoi Kirurgin hieman epäilevä asenne jatketaanko lääkitystä vai ei. Viime tapaamisellahan hän kommentoi monen sen jättävän pois siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ultra on käyty läpi ja kaikki on ok.
Pahoinvointini oli viime viikon alussa aika rankkaa luokkaa. Ruokavalioon kuului vain piimä, jogurtti ja viili. Liikunta oli nollassa. Hyvä ystäväni (kolmen lapsen äiti) lohdutteli, että älä huoli, kyllä lapsi osaa imeä sinusta kaiken tarvitsemansa niin ennen kuin jälkeenkin synnytyksen. Häneltä sain muutaman vinkinkin pahoinvointia vastaan. Kaikki saamani vinkit tuli kokeiltua, mutta näköjään niin kauan kuin minussa oli tuota ylimääräistä hormoonia, mikään vinkki ei auttanut.
Nyt olen siis ollut jo useamman päivän ilman lääkitystä ja olo on täysin eri. Kyllähän pahoinvointiakin on, jatkuvaa pientä kuvotuksen tunnetta ja välillä kunnon yrjötystä, mutta se nyt on pientä aiempaan verrattuna. Uskoisin olotilan tasoittuvan "normaalille" tasolle, kun lääke on poistunut elimistöstäni. Nyt saamistani vinkeistäkin alkaa olemaan apua ;D
Rasavillirusakkokin epäili jossain vaiheessa tuota lisälääkettä minulle ja kun muistin hänen lopettaneen ko. lääkityksen heti plussaan, uskalsin tehdä päätökseni. Lisäksi varmuutta antoi Kirurgin hieman epäilevä asenne jatketaanko lääkitystä vai ei. Viime tapaamisellahan hän kommentoi monen sen jättävän pois siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ultra on käyty läpi ja kaikki on ok.
Pahoinvointini oli viime viikon alussa aika rankkaa luokkaa. Ruokavalioon kuului vain piimä, jogurtti ja viili. Liikunta oli nollassa. Hyvä ystäväni (kolmen lapsen äiti) lohdutteli, että älä huoli, kyllä lapsi osaa imeä sinusta kaiken tarvitsemansa niin ennen kuin jälkeenkin synnytyksen. Häneltä sain muutaman vinkinkin pahoinvointia vastaan. Kaikki saamani vinkit tuli kokeiltua, mutta näköjään niin kauan kuin minussa oli tuota ylimääräistä hormoonia, mikään vinkki ei auttanut.
Nyt olen siis ollut jo useamman päivän ilman lääkitystä ja olo on täysin eri. Kyllähän pahoinvointiakin on, jatkuvaa pientä kuvotuksen tunnetta ja välillä kunnon yrjötystä, mutta se nyt on pientä aiempaan verrattuna. Uskoisin olotilan tasoittuvan "normaalille" tasolle, kun lääke on poistunut elimistöstäni. Nyt saamistani vinkeistäkin alkaa olemaan apua ;D




