Lapsettomuushoitosopimus

Koska itselleni oli muiden hoitoja läpikäyvien blogeista suunnattomasti hyötyä IVF hoitojen tiedonetsintävaiheessa, haluan myös itse ainakin yrittää helpottaa seuraavien polkua. Eli muutama tiedonjyvä silloin tällöin matkan varrelta ;)

Lapsettomuushoitosopimus on kaiken kaikkiaan hyvin simppeli paperi. Siinä kumpikin antaa suostumuksensa hedelmöityshoitoihin, eli kummallekin puolisolle tehdään oma sopimus. Paperissa on siis henkilöllisyystiedot ja (ainakin meillä) muutama rastitettava kohta. Eli vannot allekirjoituksellasi, että sinulle on selvitetty hedelmöityshoidoissa käytetyt menetelmät ja niiden yleiset ehdot, olet tietoinen hoidon tuloksena syntyvän lapsen ja muiden osapuolten oikeudellisesta asemasta ja sinulle on selvitetty oikeutesi muuttaa antamaasi suostumusta. Lisäksi paperista selviää hoitomenetelmä, johon annat suostumuksesi (meidän tapauksessa IVF ja siihen liittyvä alkioiden pakastus ja pakastusalkiosiirrot) ja joudut vastaamaan kysymykseen "Onko hoitoa saava osapuoli avioliitossa muun henkilön kanssa?". Minä täytin meidän molempien paperit ja kiusallani luin Armaalleni tuon kysymyksen ääneen. Kirurgi kommentoi pöytänsä äärestä "Nyt tuli tiukka kysymys...".

Hyvinkin simppeli paperi, joka kuitenkin pitää sisällään niin paljon. Tämä paperi tulee muuttamaan elämäsi ainakin kuukausiksi, useimmiten vuosiksi.

Sota alkaa

Viiden viikon päästä leikkauksesta istuimme Armaani kanssa lapsettomuusklinikan aulassa odottaen kutsua kirurgin vastaanotolle. Minulle tehtäisiin leikkauksen jälkeinen tarkastus ja keskustelisimme mahdollisista hoidoista, eli IVF:stä. Sitä kirurgini oli meille ehdottanut. Huonossa tilanteessa on syytä turvautua heti järeisiin aseisiin! Tunteet olivat sekavat, toisaalta jännittyneet mutta myös toiveikkaat. Tässä vaiheessa en ollut selvittänyt oikeastaan yhtään mitään hoidoista. Olin keskittynyt pelkästään leikkauksesta toipumiseen.

Ennen laparoskopiaa istuin koneen ääressä ja kaivoin esille kaikki tiedot operaatiosta. Siis aivan kaikki - ne pahimmatkin. Sain useamman kommentin sukulaisiltani siitä miten "pimeä" ja "hullu" olin, kun selvitin huonoimpiakin skennaarioita. Armaani onneksi piti minut järjissäni, vakuuttaen minulla olevan täysi oikeus tekemisiini ja tunteisiini! Onneksi yksi serkuistani oli tiedonetsintäoperaatiossa suurena apuna, sain häneltä useita hyviä linkkejä ja tietoja sekä suomennoksia omituisista laboratoriotesteistä. Hän jaksoi kuunnella selityksiäni ja kysymyksiäni niin sähköpostitse kuin puhelimitse. Kiitos hänelle siitä!

Aiempi tietojen etsintäoperaatio oli ilmeisesti osittain syynä siihen, että en yksinkertaisesti jaksanut enää selvittää IVF kulkua ja vaikutuksia. Vastaanotolla kaduin päätöstäni vain toipua leikkauksesta. Kirurgi esitteli hoidon vaiheet pääpiirteittäin. Itse en osannut esittää oikein mitään kysymyksiä. Tunsin itseni idiootiksi, ei mikään mukava tunne. Kyseessä oli kuitenkin aika merkittävä asia meidän elämässä ja minä vain istuin ja nyökyttelin.

Poislähtiessäni murehdin jopa sitä, ettei meitä hyväksytäkään, kun emme antaneet kovin asioihin perehtynyttä kuvaa itsestämme. Kirjoitimme lapsettomuushoitosopimukset ja jäimme odottelemaan hoitojen alkua, koska edessä olisi klinikan kesätauko ja siksi varsinaiset hoidot aloitettaisiin vasta neljän kuukauden päästä, seuraava aika sairaalaan oli sovittu viiden kuukauden päähän. IVF:n hoitokaaviot, aikataulut ja lapsettomuushoitosopimukset taskussa marssimme kotiin sekavin tuntein. Kirurgini oli painottanut, että voisimme koska tahansa purkaa sopimuksen. Meillä oli siis muutama kuukausi aikaa setviä tunteitamme ja selvittää mihin olisimme ryhtymässä.

Olimme kuitenkin päättäneet aloittaa sodan. Tässä vaiheessa kuvittelin sodankäynnin olevan fyysisesti rankempaa kuin henkisesti. Me olimme jo kokeneet yhtä ja toista yhdessä ja selviäisimme kyllä henkisesti. Miten väärässä olinkaan...