Rankka raskaus

Kyllä täällä hengissä ollaan - juuri ja juuri. Kiitos kyselijöille! Viime päivät ovat menneet usvassa ja hyvinkin samalla kaavalla. Yö tulee nukuttua huonosti, kun herään muutaman tunnin päästä pahoinvointiin. Yritän tehdä kaikki kevätjuhlatemput, jotta pääsisin takaisin nukkumaan, joskus siinä onnistuen, joskus en. Yöpöydällä on pillimehua, jota juon ennen kuin nostankaan päätäni. Juon sitä pitkin yötä aina kun heräilen. Tämä saattaa hieman helpottaa, toisinaan ei sitten pätkääkään.

Aamulla syön Armaan keittämää puuroa ja voin pahoin. Yritän pysyä hereillä ja voin todella pahoin. Aamupäivällä saan yleensä nukuttua muutaman tunnin vain pienessä pahoinvoinnissa. Herättyäni voin todella pahoin. Yritän väkisin syödä jotain ja voin pahoin. Jälleen pienet nokkaunet iltapäivällä, koska kroppa tärisee pahoinvoinnista ja väsymyksestä. Armas saapuu kotiin ja yritän pahoinvoinnistani huolimatta syödä jotain. Ilta menee sohvalla puoli-istuvassa asennossa pahoinvoinnin kourissa ja sumussa. Sitten onkin jo aika yrittää saada nukuttua yöunet.

Närästys saavutti ihan uuden mittakaavan. Alkuvaiheessa ainoat pahoinvointia helpottavat ruoka-aineet olivat mandariinit ja kirsikkatomaatit. Eivät niinkään hyviä vaihtoehtoja, kun ajattelee närästystä! Ylävatsaa ei voi koskettaa ja se näyttää juuri räjähtävältä ilmapallolta. Tämä osaltaan antaa haasteita nukkumisasennolle, koska vatsallaan ei voi tietenkään nukkua ja kyljellä ei tiedä miten kätensä laittaisi ettei vatsaan koskisi. Siis selällään ja kädet sivulla - ei onnistu minulta.

Lopulta oli pakko turvautua lääkkeisiin. Armas kävi hakemassa apteekista Gavisconia. Soitin vielä neuvolaankin kysyäkseni kuinka paljon niitä voi ottaa, kun paketissa ei mainita vuorokauden maksimimäärää. Puhelimeen vastasi ihan mukavan kuuluinen neuvolatäti, joka pahoitteli ettei osaa kyllä yhtään auttaa. Lääkkeet ja niiden määrät ovat lääkärin asioita...

Armas ja juuri räjähtämäisillään oleva ylävatsa saivat minut kuitenkin aloittamaan kuurin. Alkuvaiheessa oli kyllä pienestä kiinni etten heti oksentanut, kun lääkkeen suuhuni laitoin. Seuraavana päivänä saimme onneksi varmistuksen apteekista ettei maksimimäärää ko. lääkkeelle ole määritetty. Siitä ei ole mitään haittaa, koska se ei imeydy elimistöön. Tuli sitten kiskottua Gavisconia paketillinen puolessatoista vuorokaudessa (siis se pienempi paketti 20 kpl, ei sentään suurempi 120 kpl).

Seuraavana yönä jätin myös progesteronin tunkemisen sinne, vaikka Kirurgini olikin ehdottanut, että käyttäisin sitä vielä viikon joka ilta ja sitten seuraavalla viikolla joka toinen ilta. Ero oli aika uskomaton!! Ensimmäisenä lääkkeettömänä yönä nukuin putkeen hieman yli viisi tuntia. Jipii!

Olo oli aamulla kuin toiselta planeetalta. Ajatukset olivat paljon positiivisempia ja aurinkoisempia. Selvisin päivästä vain muutamalla Gavisconilla. En enää pyöritellyt mielessäni pelkästään kauhuskennaarioita tulevaisuudesta...

Ilo oli kuitenkin varsin lyhytaikainen. Illalla närästys ja pahoinvointi saavuttivat vanhat mittakaavansa ja olin täysin loppu - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lisäksi uutena piirteenä oli totaalisen sekaisin oleva pötsi - siis vatsa.

Tänä aamuna Armas kävi jälleen kerran apteekissa. Sain ranteisiin Sea Band - rannekkeet. Nyt odotetaan jännityksellä onko näillä yhtään mitään vaikutusta. Toistaiseksi ihmeparantumista ei ole tapahtunut. Kohta käyvät keinot vähiin.

Pohdintaa ja paniikkia...

Eipä tunnu tämä panikoituminen ja stressi paljon helpottavan, vaikka hoitorumbasta ollaan päästy eroon! Oivalsin kyllä heti joulupäivän iltana (tai yötähän se melkein oli) plussan ilmestyessä, että aattona tuli juotua pari annosta alkoholia. Onneksi aterialla viini jostain syystä yökötti ja ojensin lasini Armaalle siirtyen itse Julmustiin, nam! Enemmän huolta aiheutti sunnuntai-iltana otettu nukahtamislääke. Mutta onneksi järki sanoo vahvasti ettei sille enää voi mitään, tehty mikä tehty. En edes jaksa tuosta kauheasti murhetta kantaa, koska negan testaus oli niin lähellä ja tässä nyt muutenkin mennään ihan alkumetreillä...

Stressiä saan kyllä kerättyä ihan mukavasti muutenkin!! ;D Minä sain ihan uskomattoman paniikkikohtauksen eilen illalla. Miten voi tällaisen rumban ja projektin jälkeen saadakin kauhukohtauksen vanhemmuudesta! Niin kuin ei tätä lasta olisi ajateltu, mietitty ja toivottu. Ja sitten minä olen yhtäkkiä täysin varma ettei minusta olekaan äidiksi! Minähän tulen aiheuttamaan lapsiparalle hirveitä lapsuudentraumoja! Ei tästä selvitä!! Armas katseli sekoamistani tovin. Täytyy myöntää, että olen näinä päivinä ollut äärettömän vaikuttunut Armaan rauhallisuudesta. Jotenkin kuvittelin, että hän kehittäisi tilanteesta enemmän stressiä...

Armas sanoi katsoneensa koko illan miten olin jäykkä ja jännittynyt, hypin ja pompin levottomasti. Minulla oli ihmeellisiä vatsakipuja ja pelkäsin heti keskenmenoa. Jotenkin nuo kaikki pelot purkautuivat ja sain lopulta järkyttävän päänsäryn. Koko niska ja hartiat säteilivät kipua päähän ja oikean silmän taakse. Onneksi Armaan rauhoittelu ja hieronta sekä pitkät yöunet auttoivat asiaa. Nyt on jo levollisempi olo.

Osaan kuitenkin myös hermoilla ;D Nyt murheen aiheuttajana ovat ruoka-aineet! Mitä voin syödä ja mitä en?! Onneksi löysin Espoon kaupungin sivuilta hyvän listan kielletyistä ruoka-aineista. Lista oli vielä ihan järkeenkäypä, ei kielletty mitään omituisuuksia vaan ihan järkeviä kieltoja. Luin kuitenkin jostain muualta ettei mitään hiilihapollista saisi juoda. Miksi ihmeessä ei saa? Ymmärrän virvoitusjuomat, koska niissä on paljon sokeria tai sitten niitä kiellettyjä makeutusaineita, mutta miksi itse hiilihappo olisi pahasta? Yritä tässä sitten löytää se kultainen keskitie. Varsinkin, kun nykyään on pakko syödä lähes jatkuvasti! Jos ei syö, alkaa pahoinvointi.

Kaiken tämän stressaamisen ja murehtimisen vuoksi Armas antoi Kaverille toisenkin nimen. Hänestä tämä pikku Kaveri on aiheuttanut vanhemmilleen sen verran yllätyksiä ja murheita, että parempi nimitys olisi Huligaani!!

Ilmoitus... ja sen vaikeus

Klinikalla painotettiin, että testipäivän jälkeen sitten soitat ja ilmoitat, kun tiedät testin tuloksen. Mainittiin joulutauko, mutta muistutettiin kuitenkin ilmoittamaan tulos "että saadaan sitten tietää".

Mitäpä minä teen? No, kilttinä tyttönä tietenkin kerään voimia ja tartun puhelimeen. Valitsen klinikan numeron ja odottelen. Puhelu menee keskukseen, jossa naisääni ilmoittaa klinikan joulutauosta. Sanon tietäväni tilanteen, mutta minua on pyydetty soittamaan ja ilmoittamaan missä mennään. Kysyn omaa hoitajaani ja josko hänet saisi kiinni. "Ei ole töissä". No, entäpä hänen sijaisensa, voisinko ilmoittaa asiani hänelle. "Ei ole paikalla. Klinikka on kiinni joulun." Yritän vielä kohteliaasti kertoa tietäväni tämän, mutta KUN minulle PAINOTETTIIN, että tämä tieto pitäisi tauosta huolimatta ilmoittaa... Varmistan vielä olisiko lääkäreitä talossa ja saisinko heitä kiinni. "Ei ole. Siellä on joulutauko". Älä? Kiitti vid**sti!

Kyllä on hienoa, että tässä hyvinvointiyhteiskunnassa varsinkin meidän mahtava, verovaroja nielevä sairaanhoitojärjestelmämme on näin hyvin organisoitu ja potilasta osataan neuvoa juuri oikein!

Jäi muuten kysymättä olisiko siellä siivooja paikalla? Pitäisikö soittaa ja varmistaa? Jospa jättäisin hänelle tiedon meidän tuloksesta...


Edit: Jokin sentään kunnallisella puolella toimii - meinaan laskutus! Olen jo aiemmin saanut omalla nimelläni kirjeen, jossa oli lasku punktiosta ja alkion siirrosta minun nimelläni sekä Armaalle hänen nimellään punktion jälkeen vaadittavista "toimista". Nyt tuli sitten kirje Armaan nimellä ja se sisälsi laskun alkion siirtopäivältä!? Eli Armashan oli mukana pitämässä kädestäni kiinni. Kulutti lähinnä muutaman minuutin yhtä tuolia, kun istui hoitopöydän vieressä operaation ajan ja tästä pitäisi maksaa...? Haloo, onko tämä ihan normaali käytäntö?