Kyllä täällä hengissä ollaan - juuri ja juuri. Kiitos kyselijöille! Viime päivät ovat menneet usvassa ja hyvinkin samalla kaavalla. Yö tulee nukuttua huonosti, kun herään muutaman tunnin päästä pahoinvointiin. Yritän tehdä kaikki kevätjuhlatemput, jotta pääsisin takaisin nukkumaan, joskus siinä onnistuen, joskus en. Yöpöydällä on pillimehua, jota juon ennen kuin nostankaan päätäni. Juon sitä pitkin yötä aina kun heräilen. Tämä saattaa hieman helpottaa, toisinaan ei sitten pätkääkään.
Aamulla syön Armaan keittämää puuroa ja voin pahoin. Yritän pysyä hereillä ja voin todella pahoin. Aamupäivällä saan yleensä nukuttua muutaman tunnin vain pienessä pahoinvoinnissa. Herättyäni voin todella pahoin. Yritän väkisin syödä jotain ja voin pahoin. Jälleen pienet nokkaunet iltapäivällä, koska kroppa tärisee pahoinvoinnista ja väsymyksestä. Armas saapuu kotiin ja yritän pahoinvoinnistani huolimatta syödä jotain. Ilta menee sohvalla puoli-istuvassa asennossa pahoinvoinnin kourissa ja sumussa. Sitten onkin jo aika yrittää saada nukuttua yöunet.
Närästys saavutti ihan uuden mittakaavan. Alkuvaiheessa ainoat pahoinvointia helpottavat ruoka-aineet olivat mandariinit ja kirsikkatomaatit. Eivät niinkään hyviä vaihtoehtoja, kun ajattelee närästystä! Ylävatsaa ei voi koskettaa ja se näyttää juuri räjähtävältä ilmapallolta. Tämä osaltaan antaa haasteita nukkumisasennolle, koska vatsallaan ei voi tietenkään nukkua ja kyljellä ei tiedä miten kätensä laittaisi ettei vatsaan koskisi. Siis selällään ja kädet sivulla - ei onnistu minulta.
Lopulta oli pakko turvautua lääkkeisiin. Armas kävi hakemassa apteekista Gavisconia. Soitin vielä neuvolaankin kysyäkseni kuinka paljon niitä voi ottaa, kun paketissa ei mainita vuorokauden maksimimäärää. Puhelimeen vastasi ihan mukavan kuuluinen neuvolatäti, joka pahoitteli ettei osaa kyllä yhtään auttaa. Lääkkeet ja niiden määrät ovat lääkärin asioita...
Armas ja juuri räjähtämäisillään oleva ylävatsa saivat minut kuitenkin aloittamaan kuurin. Alkuvaiheessa oli kyllä pienestä kiinni etten heti oksentanut, kun lääkkeen suuhuni laitoin. Seuraavana päivänä saimme onneksi varmistuksen apteekista ettei maksimimäärää ko. lääkkeelle ole määritetty. Siitä ei ole mitään haittaa, koska se ei imeydy elimistöön. Tuli sitten kiskottua Gavisconia paketillinen puolessatoista vuorokaudessa (siis se pienempi paketti 20 kpl, ei sentään suurempi 120 kpl).
Seuraavana yönä jätin myös progesteronin tunkemisen sinne, vaikka Kirurgini olikin ehdottanut, että käyttäisin sitä vielä viikon joka ilta ja sitten seuraavalla viikolla joka toinen ilta. Ero oli aika uskomaton!! Ensimmäisenä lääkkeettömänä yönä nukuin putkeen hieman yli viisi tuntia. Jipii!
Olo oli aamulla kuin toiselta planeetalta. Ajatukset olivat paljon positiivisempia ja aurinkoisempia. Selvisin päivästä vain muutamalla Gavisconilla. En enää pyöritellyt mielessäni pelkästään kauhuskennaarioita tulevaisuudesta...
Ilo oli kuitenkin varsin lyhytaikainen. Illalla närästys ja pahoinvointi saavuttivat vanhat mittakaavansa ja olin täysin loppu - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lisäksi uutena piirteenä oli totaalisen sekaisin oleva pötsi - siis vatsa.
Tänä aamuna Armas kävi jälleen kerran apteekissa. Sain ranteisiin Sea Band - rannekkeet. Nyt odotetaan jännityksellä onko näillä yhtään mitään vaikutusta. Toistaiseksi ihmeparantumista ei ole tapahtunut. Kohta käyvät keinot vähiin.
Aamulla syön Armaan keittämää puuroa ja voin pahoin. Yritän pysyä hereillä ja voin todella pahoin. Aamupäivällä saan yleensä nukuttua muutaman tunnin vain pienessä pahoinvoinnissa. Herättyäni voin todella pahoin. Yritän väkisin syödä jotain ja voin pahoin. Jälleen pienet nokkaunet iltapäivällä, koska kroppa tärisee pahoinvoinnista ja väsymyksestä. Armas saapuu kotiin ja yritän pahoinvoinnistani huolimatta syödä jotain. Ilta menee sohvalla puoli-istuvassa asennossa pahoinvoinnin kourissa ja sumussa. Sitten onkin jo aika yrittää saada nukuttua yöunet.
Närästys saavutti ihan uuden mittakaavan. Alkuvaiheessa ainoat pahoinvointia helpottavat ruoka-aineet olivat mandariinit ja kirsikkatomaatit. Eivät niinkään hyviä vaihtoehtoja, kun ajattelee närästystä! Ylävatsaa ei voi koskettaa ja se näyttää juuri räjähtävältä ilmapallolta. Tämä osaltaan antaa haasteita nukkumisasennolle, koska vatsallaan ei voi tietenkään nukkua ja kyljellä ei tiedä miten kätensä laittaisi ettei vatsaan koskisi. Siis selällään ja kädet sivulla - ei onnistu minulta.
Lopulta oli pakko turvautua lääkkeisiin. Armas kävi hakemassa apteekista Gavisconia. Soitin vielä neuvolaankin kysyäkseni kuinka paljon niitä voi ottaa, kun paketissa ei mainita vuorokauden maksimimäärää. Puhelimeen vastasi ihan mukavan kuuluinen neuvolatäti, joka pahoitteli ettei osaa kyllä yhtään auttaa. Lääkkeet ja niiden määrät ovat lääkärin asioita...
Armas ja juuri räjähtämäisillään oleva ylävatsa saivat minut kuitenkin aloittamaan kuurin. Alkuvaiheessa oli kyllä pienestä kiinni etten heti oksentanut, kun lääkkeen suuhuni laitoin. Seuraavana päivänä saimme onneksi varmistuksen apteekista ettei maksimimäärää ko. lääkkeelle ole määritetty. Siitä ei ole mitään haittaa, koska se ei imeydy elimistöön. Tuli sitten kiskottua Gavisconia paketillinen puolessatoista vuorokaudessa (siis se pienempi paketti 20 kpl, ei sentään suurempi 120 kpl).
Seuraavana yönä jätin myös progesteronin tunkemisen sinne, vaikka Kirurgini olikin ehdottanut, että käyttäisin sitä vielä viikon joka ilta ja sitten seuraavalla viikolla joka toinen ilta. Ero oli aika uskomaton!! Ensimmäisenä lääkkeettömänä yönä nukuin putkeen hieman yli viisi tuntia. Jipii!
Olo oli aamulla kuin toiselta planeetalta. Ajatukset olivat paljon positiivisempia ja aurinkoisempia. Selvisin päivästä vain muutamalla Gavisconilla. En enää pyöritellyt mielessäni pelkästään kauhuskennaarioita tulevaisuudesta...
Ilo oli kuitenkin varsin lyhytaikainen. Illalla närästys ja pahoinvointi saavuttivat vanhat mittakaavansa ja olin täysin loppu - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lisäksi uutena piirteenä oli totaalisen sekaisin oleva pötsi - siis vatsa.
Tänä aamuna Armas kävi jälleen kerran apteekissa. Sain ranteisiin Sea Band - rannekkeet. Nyt odotetaan jännityksellä onko näillä yhtään mitään vaikutusta. Toistaiseksi ihmeparantumista ei ole tapahtunut. Kohta käyvät keinot vähiin.
10 kommenttia:
Hei ystävä rakas!!!
kamalaa kuunneltavaa toi sun pahoinvointi, tasan ei käy onnenlahjat tässä leikissä!
Mulla on muuten kans tota gavisconia - auttaa mutta on saaaaaaaaaaakutin pahaa. Se nestemäinen vois pudota paremmin kuin ne napit...
Milläs viikolla sä nyt oot? Toivo elää että eräänä aamuna heräät ja TADAA oireisto on kaukana poissa!!!
(mä uskon siihen niiiiiin sun puolestas!)
Runsas närästys raskaudessa enteilee kuulemma tuuheaa tukkaa vauvalle - noh, taitaa olla niin että meillä juniorit on sitten seuraavan sukulpolven hevareita!!!
Voimia sinne!!!
Voi kauheeta tota sun pahoinvointiasi... jessus sentään. Ei käy kateeksi, tuohon verrattuna oma kamala alkuraskaus oli kevyttä settiä!
Ei sua ainakaan yrittämisen puutteesta voi syyttää, varmasti olet koittanut kokeilla kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Seuraava lause ei varmaan lohduta sua yhtään, mutta ei varmaan auta muu kuin odottaa että viikot paukkuu, ja alkuraskaus vaihtuu leppoisampaan keskiraskauteen.
Mutta hei, tosta se muuttuu mukavemmaksi kyllä :) Tulee vielä se energinen ja nautittavakin osuus (jonka jälkeen viimeinen kolmannes muistuttaakin pitkälti tota alkua, mutta enpä lannista sua sillä ;D). Onneksi Armas pitää susta hyvää huolta!
Jaksamista ja auringonpaistetta sinne :)
Siis voi Puuhis....tässä hieman kylmää kääröä otsalle!
Eikö tuossa voisi jo käyttää jotain pahoinvointi suppoja hieman helpottamaan!!! Hurjalta kuulostaa. Ei käy kateeksi. Tää meikäläisen pieni etovuus tuntuu ihan kärpäsen pikku pissalta ton sun superpahoinvoinnin edessä!!
Käytätkö sä siis vielä jotain lisukehormoneja?? Voisiko ne nostaa arvot niin korkeiksi , että toi pahoinvointi riistäytyy ihan käsistä??
Toihan vetää jo ihan naatiksi ja sä laihdut ihan olemattomaksi!!!
Isoja haleja!!!! ja Armaalle terveisiä. Hyvä , että sulla on hyvä hoitaja siellä!!
En voi kun yhtyä edellisten kirjoittajien ajatuksiin. Aivan kohtuuttomalta kuulostaa tuo pahoinvointisi! Toivottavasti se menee pian ohi. Siihen saakka ei auta kuin keskittyä hengittämiseen, syömiseen, olemiseen ja toivottavasti myös nukkumiseen. Kurjaa, että alkuraskauden ilo peitetään moisella pahoinvoinnilla, toisaalta tiedät kuitenkin että kaiken tuon kärsimyksen syy on pelkästään positiivinen :)
Jaksamista kovasti! Anna Armaan passata ja ota levon kannalta.
Olet mielessäni!
"No Virtanen tästä naapurista päivää. Voisitko olla ystävällinen ja oksentaa vähän hiljempaa. Niin - kun mun kissa häiriintyy karvapallonsa oksentamisessa jos se kuulee jonkun toisen yrjöävän. Ja fiikuskin on jo nahistunut. Niin että hyvää päivän jatkoa".
kaikki on siis mahdollista, tällä mielikuvituksella. Virtanenhan on selainen 62-vuotias leskimies, jolla housunkaulus on kainaloissa ja punaruutuinen flanellipaita päällä sekä polttaa piippua. Ja haisee vähän paskalle; eihän sitä kerkeä vessaan aina ajoissa kun pitää vahtia naapureita.
*jää käkättämään mielikuvilleen*
Onko rannekkeista ollut mitään apua???
:O
Siis onko toi anonillin viesti vitsi? Ku mun huumorinkukka on vähän latistunut sitten viimeaikojen....
Helkati, me kaikki painavat raskaana olevat naiset tullaan istumaan ilkeiden anonillien päälle!!!!!!
Toivottavasti niistä sea band -rannekkeista ois apua!!!
Voimia sinne!
Voi että noita elämäänsä katkeroituneita anonyymejä!
Nauti Puuhis niistä aamupäivän, keskipäivän, iltapäivän, alkuillan ja myöhäisillankin kauneusunista - se onkin meillä vielä mahdollista kun ei niitä puntteja ole repimässä alas kuin korkeintaan mies joskus! Hah, saadaan rest in peace :D
Normaaliahan sun raskaus nimenomaan onkin - ja siitä kaikesta kuuluu vähän valittaa :) Aattele, me saadaan valittaa raskauspahoinvoinnista, sekin on etuoikeus! :D
Haleja. Älä vaan välitä.
Hyvät anonyymit kirjoittajat! Minä en ole perustanut tätä blogia haukkuakseni ja herjatakseni täysin tuntemattomia ihmisiä ja toivonkin, ettei kukaan muukaan sitä täällä tee!
Luulisi aikuisilla ihmisillä olevan sen verran tietoa peruskäytöstavoista, että hieman harkitsisivat mitä kirjoittavat ja minne. Ilman toisen ihmisen tuntemista ei tulisi itselleni mieleenikään päästellä tuollaista tekstiä ja kommentteja, mitä olen blogissani viime aikoina saanut lukea.
Lisäksi luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän, että jos joku asia noin paljon ärsyttää, ei kannata sitä turhaa lukea ja varsinkaan alkaa sellaisessa blogissa aktiivisesti vierailla.
Nätisti ja asiallisesti kirjoitettu pyyntö ja sitä me pyritään kunnioittamaan. Hatunnosto Puuhikselle asiallisesta vastauksesta mielestäni asiattomaan käytökseen blogissasi.
Välillä se lähtee itse kultakin lapasista tämä hermostuminen (myönnän, olen aikamoinen temperamenttitapaus - omassa blogissani taistellut myös!). Silti olen samaa mieltä, että toisen blogiin ei ole reilua tulla "arvostelemaan" tilannetta, koska ikinä ei tiedä mitä taustalla on.
Usein on kiinni siitä, miten sen kaiken sanoo. Usein tuntuu, että raskaus, lapsettomuus ja muut "lisääntymis-sukuiset" aihealueet ovat valtavan tunteita herättäviä tulenarkoja aiheita. Lauma kovalla työllä raskautuneita hormoonihuuruisia naisia ei oikein ota hyvällä arvostelua siitä, kenellä on oikeus voida pahoin ja kenellä ei. Emme mekään mene arvostelemaan "sä voit liian vähän pahoin tai voit väärällä tavalla hyvin" tai tule vapaaehtoisesti lapsettomien blogiin huutelemaan että lapsia pitää tehdä kun kerran voi! (kärjistystä, mutta eikö se puskista huutelu ole juuri sellaista?)
Kohtele toisia niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan on ajatus mikä ainakin minulta välillä tuppaa unohtumaan liian herkästi - usein blogistaniassa se jää unholaan.
Ja nämä tietyt "Blogisti-ringit" ovat aika tiukkoja piirejä, täällä seisoo naiset toistensa takana. Näiden ruutujen takana pesii ihan ehtaa ystävyyttä, myötätuntoa sekä toivoa - ihan in real life.
Toivon Puuhikselle blogirauhaa.
Lähetä kommentti