maanantai 19. tammikuuta 2009

Pienin askelin

Löytyihän se syykin tuohon järkyttävään pahoinvointiin! Näyttää siltä, kuten itsekin pikku hiljaa matkan varrella epäilin, että minulle tuo Progesteron lääkitys oli liikaa. Kun olin joutunut kiskomaan noita Gavisconeja sen paketillisen vajaassa kahdessa vuorokaudessa, päätin jättää progesteronin pois. Tarkoituksena oli aluksi jatkaa lääkettä joka toinen ilta, mutta koska seuraava aamu oli totaalisesti toisenlainen, jätin lääkkeen kokonaan pois. Kirurginihan oli suositellut ko. lääkkeen jatkamista vielä viikon joka ilta ja sitten viikon verran joka toinen ilta. Eli minun olisi pitänyt käyttää sitä vielä tämä viikko.

Rasavillirusakkokin epäili jossain vaiheessa tuota lisälääkettä minulle ja kun muistin hänen lopettaneen ko. lääkityksen heti plussaan, uskalsin tehdä päätökseni. Lisäksi varmuutta antoi Kirurgin hieman epäilevä asenne jatketaanko lääkitystä vai ei. Viime tapaamisellahan hän kommentoi monen sen jättävän pois siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ultra on käyty läpi ja kaikki on ok.

Pahoinvointini oli viime viikon alussa aika rankkaa luokkaa. Ruokavalioon kuului vain piimä, jogurtti ja viili. Liikunta oli nollassa. Hyvä ystäväni (kolmen lapsen äiti) lohdutteli, että älä huoli, kyllä lapsi osaa imeä sinusta kaiken tarvitsemansa niin ennen kuin jälkeenkin synnytyksen. Häneltä sain muutaman vinkinkin pahoinvointia vastaan. Kaikki saamani vinkit tuli kokeiltua, mutta näköjään niin kauan kuin minussa oli tuota ylimääräistä hormoonia, mikään vinkki ei auttanut.

Nyt olen siis ollut jo useamman päivän ilman lääkitystä ja olo on täysin eri. Kyllähän pahoinvointiakin on, jatkuvaa pientä kuvotuksen tunnetta ja välillä kunnon yrjötystä, mutta se nyt on pientä aiempaan verrattuna. Uskoisin olotilan tasoittuvan "normaalille" tasolle, kun lääke on poistunut elimistöstäni. Nyt saamistani vinkeistäkin alkaa olemaan apua ;D


3 kommenttia:

PiKo kirjoitti...

Ihana kuulla että helpottaa. Huh! Aikamoista haipakkaa on ollut kyllä sulla. Ja niin ne väittää että vauva se syö kaiken mitä tarttee ja imeskelee meidät mammat kuiviin. Niin se minunkin armas aina sanoo, että Sintti on loinen; kaluaa tarvitsevansa :D

Tervetuloa takaisin, puuhis-kuoma!

PiKo kirjoitti...

TOttakai se kuuluu raskauteen ettei mahdu vaatteisiin alusta asti!!! Mä hommailin ekoja mammavaatteita jo toisen kuun alussa kun pötsi vaan turpos ja turpos!!!
Sulla vielä tuo lääketieteelinen turvoke-houkuttelu varmasti ei asiaa helepota, niinkuin sanoit!!

Enkä usko että pelkällä viili-piimä-maito-dieetillä saat aikaseks messevimmät turvottelut... Toisaalta, laitas siihen lisäksi vielä kaalisoppaa ja hernaria :D

Toi on paha toi vaatteiden ostelu. Mä pelkään vieläkin että joku karma seuraa perässä. Meillä on jo kaikki valmiina... Hurjaa... *BRRR pois pelottavat ajatukset* Vaunuthan me hommattiin jo kolmannella kuulla, kun saatiin niin hyvä tarjous. Ja ai ETTÄ pelotti!!!!!!!

Hyvää Turpoilua ja tuudittaudu mammavaatteiden ihanaan joustoresoriin. Mä en oo ihan varma haluanko enään koskaa luopua näistä vaatteista.... Nyyh...

Anonyymi kirjoitti...

Tsih, täällä kans yks joka joutui aika alussa vaihtamaan farkkusa äippähousuihin - eikä enää tahtois niistä pois ollenkaan! Farkuthan on ihan kaamee keksintö normaalisti, mutta miten mukavat ne onkaan kun on leveetä kangasresoria vaan vyötäisillä ;) Ei pal turvotukset paina!

Mahtava kuulla että olo kohenee! Ja jotta ei vaan liian vähän tulis vinkkejä ;), niin annanpa vielä sellaisenkin että kantsii kaikenmaailman vitamiinit ja muut ottaa aina iltaisin. Ne saattaa kummasti pistää äklöilemään jos nappaa ne aamutuimaan nassuun!

Tää lähtis nyt aamupalalle ja koittaa saada silmänsä kunnolla auki. Mukavaa loppuviikkoa sinne!