Tervehdys!! Päätin aikoinani ettei tästä blogista tule odotusblogia ja kyllä tuo päätös pitää vieläkin ;D. Sain kuitenkin Piukulta jokin aika sitten tällaisen
ja haluan kiittää ja kumartaa kunniasta!! Kiitos ihana ystäväiseni!! Olen todella otettu. Valitettavasti en jaa nappia eteenpäin, vaikka seurailenkin useampia ihania, hyvää mieltä tuottavia blogeja. Ihan vain siksi etten päivitä enää blogiani.
Olen kuitenkin vieraillut teidän blogeissanne epäsäännöllisen säännöllisesti - vaikka en ihan aina kommenttia käynnistäni olekaan jättänyt. Olen seuraillut käynnissä olevia projekteja ja iloinnut plussista sekä itkenyt vuolaasti koneen ääressä toisten niin julmaa kohtaloa. Tässä maailmassa ei kyllä ole mitään oikeudenmukaisuutta. Sen valitettavasti olen joutunut jo useamman kerran toteamaan! Haluan toivottaa Vatsakkaasti vappua kohti-projektista plussanneille mitä ihaninta odotusaikaa. Lisäksi haluan tietenkin toivottaa suuren suurta plussa onnea seuraavalle projektille "Kantavaksi kesäheinän aikaan". Ennen kaikkea tsemppiä ja onnellisia päiviä tulevaisuudessa ihan kaikille projektien parissa kamppaileville!! Meidän taloudessa ainakin pidetään terhakkaasti peukkuja pystyssä kaikkien puolesta!
Tässä samalla on hyvä tilaisuus täyttää muutaman virtuaaliystäväksi muodostuneen bloggaajan pyyntö ja hieman kertoilla mitä meille kuuluu. Eli meillä ihmetellään ;) Ihmetellään suuresti vatsan kasvua ja Huligaanin sitkeyttä. Ihmetellään omaa onneamme siitä, että päivä päivältä toiveemme ja unelmamme tuntuu todellisemmalta ja todellisemmalta!! Todellakin ihmetellään.
Pahoinvointini helpotti raskausviikolla 17 ja sen jälkeen on mennyt ihan hyvin. Mitä nyt tietenkin olen välillä hermoillut kaikesta ja pelännyt pahinta! Minulla ainakin kesti todella kauan ennen kuin uskalsin edes vähänkin toivoa, haaveilla ja uskoa. No, jos ihan rehellisiä ollaan, on tuon uskomisen kanssa vieläkin tekemistä. Pari viikkoa vielä ja Huligaanilla on 90% mahdollisuus selvitä, vaikka synnytys käynnistyisi. Ehkä sitten jo uskokin vahvistuu - ehkä.
Minua on onneksi siunattu mitä ihanimmalla puolisolla! Hän osaa lohduttaa, kannustaa ja rohkaista. Armas on opettanut minua nauttimaan siitä mitä meille tarjotaan - tapahtui tulevaisuudessa sitten mitä vain. Piuku kirjoitti siitä miten itku on herkässä aina välillä ja saa itsekin ihmetellä reaktioitaan. Minä olen kyynelehtinyt lähes joka kerta, kun olemme asioineet lastentarvikeliikkeissä. Tuntuu jotenkin vain niin uskomattomalta, että ME olemme ko. alan liikkeessä ihan oikeasti miettimässä ja pohtimassa tarpeellisia (tai niitä tarpeettomia) hankintoja! Ja niitä vaunuja en sitten ole muuten vieläkään uskaltanut ostaa - merkki, malli ja kankaiden väri on kyllä jo päätetty ;D
ja haluan kiittää ja kumartaa kunniasta!! Kiitos ihana ystäväiseni!! Olen todella otettu. Valitettavasti en jaa nappia eteenpäin, vaikka seurailenkin useampia ihania, hyvää mieltä tuottavia blogeja. Ihan vain siksi etten päivitä enää blogiani.
Olen kuitenkin vieraillut teidän blogeissanne epäsäännöllisen säännöllisesti - vaikka en ihan aina kommenttia käynnistäni olekaan jättänyt. Olen seuraillut käynnissä olevia projekteja ja iloinnut plussista sekä itkenyt vuolaasti koneen ääressä toisten niin julmaa kohtaloa. Tässä maailmassa ei kyllä ole mitään oikeudenmukaisuutta. Sen valitettavasti olen joutunut jo useamman kerran toteamaan! Haluan toivottaa Vatsakkaasti vappua kohti-projektista plussanneille mitä ihaninta odotusaikaa. Lisäksi haluan tietenkin toivottaa suuren suurta plussa onnea seuraavalle projektille "Kantavaksi kesäheinän aikaan". Ennen kaikkea tsemppiä ja onnellisia päiviä tulevaisuudessa ihan kaikille projektien parissa kamppaileville!! Meidän taloudessa ainakin pidetään terhakkaasti peukkuja pystyssä kaikkien puolesta!
Tässä samalla on hyvä tilaisuus täyttää muutaman virtuaaliystäväksi muodostuneen bloggaajan pyyntö ja hieman kertoilla mitä meille kuuluu. Eli meillä ihmetellään ;) Ihmetellään suuresti vatsan kasvua ja Huligaanin sitkeyttä. Ihmetellään omaa onneamme siitä, että päivä päivältä toiveemme ja unelmamme tuntuu todellisemmalta ja todellisemmalta!! Todellakin ihmetellään.
Pahoinvointini helpotti raskausviikolla 17 ja sen jälkeen on mennyt ihan hyvin. Mitä nyt tietenkin olen välillä hermoillut kaikesta ja pelännyt pahinta! Minulla ainakin kesti todella kauan ennen kuin uskalsin edes vähänkin toivoa, haaveilla ja uskoa. No, jos ihan rehellisiä ollaan, on tuon uskomisen kanssa vieläkin tekemistä. Pari viikkoa vielä ja Huligaanilla on 90% mahdollisuus selvitä, vaikka synnytys käynnistyisi. Ehkä sitten jo uskokin vahvistuu - ehkä.
Ihanimpia kokemuksia on tietenkin Huligaanin jumppatuokiot! Huligaani osaa tarvittaessa nostattaa mukavia kumpuja vatsanahkaan tai saada koko vatsan tekemään villiä aaltoliikettä. Meidän oma mukelos, makelos, muksuttaja ;D
Olemme käyneet muutamassa ylimääräisessä ultrassa yksityisellä puolella, ihan vain vähentääksemme hermoilua (siis lähinnä minun hermoiluani) ja lepuuttaksemme hermojamme (lähinnä Armaan, kun minä hermoilen...). Kaikki on kunnossa ja sekin tuntuu uskomattomalta.
Täällä siis edetään päivä kerrallaan ja nautitaan odotuksesta - niin ja tietenkin ihmetellään!
PS: Niin ja se vaunujen kankaiden väri on tuo Sopraano - arvailkaa siitä Huligaanin sukupuoli ;)
1 kommentti:
Olipas ihana kuulla kuulumisia ja että siellä päin kaikki on hyvin <3 Kiitokset myös peukutuksista tuonne viimeisimpään ja uusimpaan projektiin, sitä todellakin tarvitaan :)
Kaikkea hyvää teille ja erityisesti ihanaa masun kasvatus kesää :)
Lähetä kommentti