Ihan aluksi, ennen purkaustani, haluan painottaa, että ymmärrän ihmisten (ainakin enimmäkseen) tarkoittavan hyvää sanomisillaan. Aihe on arka ja myös tällä tavalla halutaan ilmeisesti lohduttaa ja kannustaa, kuten myös edellisen kirjoituksen lauseella. Kävin muuten kommentoimassa kommentteja tuonne kommenttilootaan (voi tätä suomen kieltä =D)
Mutta siis varsinaiseen aiheeseen... Minä valitettavasti koen tsempit tyyliin "kyllähän teilläkin voi vielä ihan luomusti tärpätä" sekä asenteen "nyt hoidoissa ollessasi olet käytännöllisesti katsoen jo raskaana" jopa omaa älyäni loukaavana. Asia on nyt yksinkertaisesti niin, että meillä mahdollisuudet ovat heikot - jopa surkeat. Tieto ja hyväksyminen lapsettomuudesta ei vain ole edennyt meillä kummallakaan vielä siihen pisteeseen, että osaisimme luovuttaa. Ja tottahan on, että se pienikin mahdollisuus pitää meidät toistaiseksi tällä tiellä.
Muiden kertomukset ihme sikiämisistä ja hoitojen varmoista tuloksista saavat, ainakin minut, vain entistä alakuloisemmaksi. Jos kerron sairastavani vakavaa endometrioosia ja menettäneeni vasemman munasarjani, oletan sen tiedon kertovan jo aika paljon. Varsinkin, kun en kyseistä tietoa ihan kevyesti mene kenellekään kertomaan. Asia on sen verran yksityinen, että en sitä ruokakaupan kassalla puolitutuille selittele. Yleensä kyseessä on läheinen, tuttu ihminen ja tilannekin on yksityinen ja rauhallinen.
Toisaalta miksi koen kyseiset kommentit omaa älyäni loukkaavina, eikö sen melkein pitäisi olla toisinpäin? Onko nuo kyseiset kommentit lohdutusta vai tiedonpuutetta? Vai lähetänkö kuulijalle signaalin suuresta toivosta ja mahdollisuudesta kertomalla meneillään olevista hoidoista. Lisäksi koen välitöntä syyllisyyttä, kun kuulijan silmät syttyvät ja hän pitää hoitouutista lähes varmana vauvauutisena. Tajuan mitä luultavammin tuottavani kuulijalle tulevaisuudessa pettymyksen. Juuri tästä syystä uutinen on kerrottu todella harvoille. Asian yksityisyydestä ja arkaluontoisuudestakin johtuen en haluaisi vääntää asiaa rautalangasta. Tosiasia kuitenkin on, että minun ikäni ja sairauteni huomioiden, hoitojen onnistumismahdollisuudet ovat pienet. Ja vaikka meillä poljettaisiin kuin tulpatonta mopoa, en tule luomusti raskaaksi. Asia nyt vain on niin. Pitääkö se vääntää rautalangasta?
Muiden kertomukset ihme sikiämisistä ja hoitojen varmoista tuloksista saavat, ainakin minut, vain entistä alakuloisemmaksi. Jos kerron sairastavani vakavaa endometrioosia ja menettäneeni vasemman munasarjani, oletan sen tiedon kertovan jo aika paljon. Varsinkin, kun en kyseistä tietoa ihan kevyesti mene kenellekään kertomaan. Asia on sen verran yksityinen, että en sitä ruokakaupan kassalla puolitutuille selittele. Yleensä kyseessä on läheinen, tuttu ihminen ja tilannekin on yksityinen ja rauhallinen.
Toisaalta miksi koen kyseiset kommentit omaa älyäni loukkaavina, eikö sen melkein pitäisi olla toisinpäin? Onko nuo kyseiset kommentit lohdutusta vai tiedonpuutetta? Vai lähetänkö kuulijalle signaalin suuresta toivosta ja mahdollisuudesta kertomalla meneillään olevista hoidoista. Lisäksi koen välitöntä syyllisyyttä, kun kuulijan silmät syttyvät ja hän pitää hoitouutista lähes varmana vauvauutisena. Tajuan mitä luultavammin tuottavani kuulijalle tulevaisuudessa pettymyksen. Juuri tästä syystä uutinen on kerrottu todella harvoille. Asian yksityisyydestä ja arkaluontoisuudestakin johtuen en haluaisi vääntää asiaa rautalangasta. Tosiasia kuitenkin on, että minun ikäni ja sairauteni huomioiden, hoitojen onnistumismahdollisuudet ovat pienet. Ja vaikka meillä poljettaisiin kuin tulpatonta mopoa, en tule luomusti raskaaksi. Asia nyt vain on niin. Pitääkö se vääntää rautalangasta?
5 kommenttia:
Kirjoitat ihailtavan rohkeasti, rehellisesti ja suoraan kipeistäkin asioista, siksi tekstejäsi onkin niin hiton hyvä lukea. Kaikkien pitäisi! (Luen paljon useammin kuin kommentoin, jään vaan monesti ihan sanattomaksi ja fiilis on, että Ei Mitään Lisättävää. Jatkathan samaa rataa!)
En mitenkään tahdo puolustella tuonkaltaisia kommentteja ("kyllä se siitä" ja "kyllä teillä vielä tärppää"), mutta voisin kuvitella että niiden sanoja koittaa jotenkin lohduttaa itseäänkin sanomalla sulle noin. Että tavallaan on niin ison, vaikean ja käsittämättömän asian edessä ettei sitä pysty selittämään sanoin - ja silti on pakko sanoa jotain. Monen on varmasti vaikea käsittää sitä, että on ihan oikeasti olemassa lapsettomia ihmisiä jotka eivät ihan oikeasti koskaan saa biologista lasta vuosienkaan hoitojen jälkeen. Jotkut eivät vaan ymmärrä - ja mä taas en käsitä sitä mikä siinä on niin vaikeeta, siinä ymmärtämisessä. Huokaus.
Tuohon edelliseen kirjoitukseesi viitaten, mä kanssa vihaaaaan tota "Tiedän miltä susta tuntuu" -sanontaa, enkä käytä sitä ikinä. Se vaan on suurin vale jonka suustaan voi päästää. Sanon mieluummin, että "Voin vain kuvitella miltä susta tuntuu" - mun mielestä se osoittaa sen sympatian jota tunnen ilman, että lähden sille "mää tiiän, mää tiiän" -linjalle.
En voi muuta toivottaa kuin jaksamista tuulimyllyjä vastaan taistelemisessa! Itse en tiedä miten tilanteessasi jaksaisin, sanon sen ihan rehellisesti. Luen näitä tekstejäsi hiljaisen kunnioituksen kera samalla kiroten sitä, miten epäreilu maailma onkaan.
Toivottavasti polullenne osuu myös ihmisiä jotka osaavat valaista tietänne juuri siten kuin te tarvitsette, ja osaavat tukea teitä siten kuin te sitä toivotte. Sellaiset ystävät on kultaakin kalliimpia, ja tekevät tiestä huomattavasti valoisamman kulkea.
Lämpöisiä ajatuksia! (Heh, ja pahoittelut kirjoittamastani novellista tänne kommenttiboksiin... :D)
...Niin ja sitä piti sanomani, että jossei rautalangasta vääntäminen auta, niin kokeile ratakiskoa. Mä väännän siitä usein, tuntuu toimivan paremmin ;D
Rautalanka suuri ystävämme - ratakisko tuleva tuttavuutemme - jos nämä ei auta käytetään jeesusteippiä kuulijan paketointiin.(pidetään mielessä...)
Tuo "poljetaan kuin tulpatonta mopoa" sai aikaan naruntyrskähdyksen - mietitäämpä minun täysin sairasta huumorintajua.
Nuo asiat mitä ihmiset sanovat sinulle, kuuluvat mielestäni kastiin "äly hoi älä jätä".
Pienemmällä skaalalla; Kertoessani tuttavalleni että tutkimuksissa rinnoistani löytyi useita kipeitä kystia, mutta ne eivät selitä oireita (veristä vuotoa, mastopaattista rakennetta ja kipuja), hän kertoi kuinka rintaliivit olivat hänelle aiheuttaneet panaumia jotka olivat kipeitä. näin juur - venaas kun mä kystieni kanssa tässä vähän hillun...
Samoin koin hyvin loukkaavaksi kun Sinttiä taiottiin alkuun, kun muutama ihminen tosissaan totee aina tämän "ootte nuoria ja kyllä se siitä ja keskenmenon jälkeen voi aina yrittää uutta - uutta putkeen".
FÄK JUUU! teki mieli sanoa ja tuli sanottuakin (noh- moni ei tiennyt taustoja siinäkään...). Sitten ne ihmiset vaan pällisteli tyhmänä että "mistäs toi suuttu, eikö se hiffaa!"
Miksi ei voi sanoa vaan "voi paska". Se kuittaisi sata kertaa paremmin kuin hyvät ohjeet, kuten "älä stressaa kyllä se raskaus sitten alkaa"...
Ehkä ongelma on siinä, että ihmiset eivät aina tajua kuinka paljon sen "perus-stoorin" takan voi olla. Yksinkertaisen asian (no daah lapsettomuushan on tosi simppeliä monen mielestä ?!?!) takana on yksi syy ja thäts it - homma fiksataan näin. Ei tajuta kuinka valtava vuori siellä voi olla takana, asioita joita ei halua tai muista kertoa, joita ei tahdo kertoa.
Tuo on aika paha tuo "sähän oot käytännöllisesti katsoen raskaana". Ihan kamaluuskertoimella 100x.
Menee taas ihan juoruamiseksi.
Ollaan tässä tsemppaamassa, mutta tyyliin "lykkyä pyttyyn, oot mielessä ja toiveissa!"
over ja out. täytyy mennä sinne nukkumaan että huomenna jaksaa taas kuulla miten paljon on aiheuttanut turhaa töitä toisille. JIPPII!!!
Tää on aihe joka saa AINA mun verenpaineeni hurjaan nousuun!!! Mä voisin kirjoittaa tästä aiheesta loputtomiin, mut toivotaan nyt kuitenki että saan tiivistettyä ettei synny romaani :)
Mä VIHAAN, VIHAAN ja vielä miljoona kertaa VIHAAN noita kommentteja!!!! AAARRGGHHHH!!! Ollaan myös noin 95% saatu lapsettomuuteemme "vastaukseksi" juuri noita kuolemattomia lausahduksia; "Lakatkaa yrittämästä niin kyllä se siitä!"(sehän on todella helppoa ja meille varsin oiva ratkaisu, ehkäpä munasoluni alkaisivat kuin taikaiskusta hedelmöittyä normaalisti jos vaan lakattais yrittämästä!!!), "Ainahan te voitte adoptoida!"(kyllä, ehdottomasti, marssimme vain sinne "adotio-kauppaan", valitsemme itsellemme mieluisimman lapsen ja elämme elämämme onnellisina loppuun saakka!!DAA!!), "Ootte vaan avoimia asian suhteen niin kyllä se siitä!"(No hei, TODELLAKIN, jos mä vaan jaksan kertoa koko ajan kaikille missä mennään niin ehkä mun munasolut kuulee sen ja alkaa hedelmöittymään, endometrioosia mulla on myös varmasti siksi että en ole tarpeeksi avoin asiasta!!!) jne.jne.
Mut mä oon kans vähän sillä linjalla et se sanoja koittaa suojella itseään noilla kommenteilla! Ehkä se ihminen ajattelee niin, et okei, jos mä nyt lupaan tolle et se tulee ihan varmasti rakaaks koska mun kumminkaimannaapurinentinennaisystävä tuli kans vaikkei pitäny, niin tästä asiasta ei tarvi enää puhua!
Mene ja tiedä, kunpa sitä jaksais ite muistaa sen, että ihmiset ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä eikä pysty asettumaan meidän kenkiin niin säästyis ite monilta mielipahoilta!
Mutta joo, helpommin sanottu kun tehty..... Jos tää lakkais nyt tän kirjottamisen, menis vaiks kahvihuoneeseen oleen avoin lapsettomuudesta niin sit varmaan tän munasolut oliskin seuraavas hoidos priimaluokkaa?????
Tsemppihalauksia!!!
Kiitos, anteeksi ja näkemiin..... =)
heh, voi olla että meidän ukot samassa tilassa aiheuttais jonkinasteisen katastrofin ideoillaan :D
meillä on kanssa, mitä synkemmät on ajat ja vakavammat tilanteet, sitä pahempaa huumoria... valkotakkisia olemme yrittäneet vältellä minun ollessani sellainen :D (ja mitä se mahtaa kertoa...)
Aurinkoa viikkoon!
Lähetä kommentti