Missä menee raja milloin voi sanoa toiselle tuon kuuluisan lauseen, mä tiedän miltä susta tuntuu?
Jos puhuja on kovassa flunssassa ja potee huonoa oloa, voitko sanoa tietäväsi tunteen, jos et itse ole sairastanut flunssaa vuosiin? Olet kyllä kokenut flunssan toisensa perään ja kunnon angiinan, mutta et ole vuosiin kärsinyt tukkoisesta nenästä ja kunnon yskästä.
Jos puhuja kertoo eronneensa poika/tyttöystävästään ja itkee elämänmuutoksensa raskautta, voitko sanoa tietäväsi, jos itse et ole koskaan eronnut pitkään kestäneestä seurustelusuhteesta?
Jos puhujan lähiomainen on kuollut, voitko sanoa tietäväsi miltä se tuntuu, jos olet itse kokenut oman pitkäikäisen lemmikkisi kuoleman?
Jos raskaana oleva kertoo selkäsäryistään ja katkonaisesta yöunesta vatsan painaessa ja paikkojen puutuessa, voitko sanoa tietäväsi miltä se tuntuu, koska itse kärsit kivuista ja unettomuudesta kroonisen sairautesi vuoksi?
Jos puhuja kertoo edessä olevasta IVF hoidosta ja lapsettomuuden raskaasta taakasta, voitko sanoa tietäväsi miltä se tuntuu, koska ystäväsi on kärsinyt lapsettomuudesta ja olet kuunnellut hänen tuskaansa?
**************************************************
Itse olen sortunut "mä tiedän" kommenttiin raskaana olevalle ystävälleni. Vaikka kyllä minä tiedän, että en voi mitenkään tietää miltä vauvan potkujen ja ison mahan aiheuttama paikkojen puutuminen tuntuu. Tiedän vain miltä tuntuu herätä pahimmillaan useita kertoja yössä kipuihin ja valvoa. Mutta riittääkö se?
Tiedän myös viimeisen "mä tiedän kommentin" todella satuttavan, varsinkin jos sanojana on oma äiti - kahden lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen isoäiti. Että pitikin kertoa.
Elämä opettaa. Itse pyrin välttämään kyseistä kommenttia. Voin kertoa tunteitani ja kokemuksiani samankaltaisista asioista, mutta tietoisesti vältän tuota kuuluisaa lausetta. Tiedän myös ainakin yhden varman rajan, en koskaan voisi kuvitellakaan sanovani tuota kommenttia lapsensa menettäneelle vanhemmalle. Sitä tunnetta en voi tietää, en mitenkään.
Jos puhuja on kovassa flunssassa ja potee huonoa oloa, voitko sanoa tietäväsi tunteen, jos et itse ole sairastanut flunssaa vuosiin? Olet kyllä kokenut flunssan toisensa perään ja kunnon angiinan, mutta et ole vuosiin kärsinyt tukkoisesta nenästä ja kunnon yskästä.
Jos puhuja kertoo eronneensa poika/tyttöystävästään ja itkee elämänmuutoksensa raskautta, voitko sanoa tietäväsi, jos itse et ole koskaan eronnut pitkään kestäneestä seurustelusuhteesta?
Jos puhujan lähiomainen on kuollut, voitko sanoa tietäväsi miltä se tuntuu, jos olet itse kokenut oman pitkäikäisen lemmikkisi kuoleman?
Jos raskaana oleva kertoo selkäsäryistään ja katkonaisesta yöunesta vatsan painaessa ja paikkojen puutuessa, voitko sanoa tietäväsi miltä se tuntuu, koska itse kärsit kivuista ja unettomuudesta kroonisen sairautesi vuoksi?
Jos puhuja kertoo edessä olevasta IVF hoidosta ja lapsettomuuden raskaasta taakasta, voitko sanoa tietäväsi miltä se tuntuu, koska ystäväsi on kärsinyt lapsettomuudesta ja olet kuunnellut hänen tuskaansa?
**************************************************
Itse olen sortunut "mä tiedän" kommenttiin raskaana olevalle ystävälleni. Vaikka kyllä minä tiedän, että en voi mitenkään tietää miltä vauvan potkujen ja ison mahan aiheuttama paikkojen puutuminen tuntuu. Tiedän vain miltä tuntuu herätä pahimmillaan useita kertoja yössä kipuihin ja valvoa. Mutta riittääkö se?
Tiedän myös viimeisen "mä tiedän kommentin" todella satuttavan, varsinkin jos sanojana on oma äiti - kahden lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen isoäiti. Että pitikin kertoa.
Elämä opettaa. Itse pyrin välttämään kyseistä kommenttia. Voin kertoa tunteitani ja kokemuksiani samankaltaisista asioista, mutta tietoisesti vältän tuota kuuluisaa lausetta. Tiedän myös ainakin yhden varman rajan, en koskaan voisi kuvitellakaan sanovani tuota kommenttia lapsensa menettäneelle vanhemmalle. Sitä tunnetta en voi tietää, en mitenkään.
8 kommenttia:
Mä yritän käyttää lausetta "mä voin kuvitella miltä susta tuntuu", vaikka se taitaa olla kans ihan paskapuhetta.
Sitten välillä pyrin lisäämään "mä voin vain yritää kuvitella miltä susta tuntuu".
ei oo helepppoo. Mä kans pyrin välttämään, koska oon niin uskomattomissa tilanteissa saanut kuulla sen.
Se on myös valtavasti kiinni sanojasta. Jos puolituttu sanoo että "tiedän miltä tuntuu" tekee mieli vastata - mitä hel*ettiä säkin tiedät - toinen mikä on niin mieslääkärin/ miehen sanomana gynegologisissa vaivoissa. Hää tietää. No ei Nittu tiedä!
Mulla on mutsi kuollut 2003, oon itte ollut häntä kotona hoitamassa (mietä oli supertiimi mummini ja isotätini kanssa silloin) elämänsä viimesen kuukauden. Hautajaisten jälkeen ja saattohoidon aikana kuuli monta kertaa tätä "tiedän miltä susta tuntuu" lausetta. Silloin olin vielä niin puuduksissa etten osannut loukkaantua - nykyään vetelen hernettä siitä nenään.
Ompas sulla syväluotaavat ajatukset - marraskuisen viikonlopun kunniaksi.
Mut sen mä tiedän, että mä tahdon hyvää ruokaa viikonloppuna - ja senkin tiedän että sä tiedät miltä se haluaminen tuntuu!
*halitus!*
Hyvä kirjotus!!! Ehkä kirjoitettu sydämen surusta-mutta oikeasta elämästä.
palasin tarkastelemaan kellonaikaa :D
Mutta yöllähän ne parhaat "tutkielmat" tulee.
Hienoa pohdintaa! Tuohon kysymykseen tekisi mieli vastata; MÄ tiedän miltä MUSTA tuntuu! Eihän kukaan voi toisen pään sisälle päästä, se on selvää. Itse en lohduttaessani yritä edes väittää niin, vaan monesti sanon, että "en voi edes ymmärtää, mitä tällä hetkellä käyt läpi. Mutta olen aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan, jos minusta vain sinulle apua on".
Mutta Puuhis, miltä susta nyt tuntuu? (halauksia!)
Toi on niin vaarallinen lause ja pyrin välttämään sitä. Pakko myöntää, että joskus se kuitenkin lipsahtaa itseltäkin. Mä oon monesti huomannut inhoavani tuota lausetta ja miettiväni, että "mistä ihmeestä sinä voit muka tietää?!?!". Kahden lapsen äiti ei voi tietää, miltä minusta tuntuu. Ei vaikka kuinka yrittäisi.
Joskus tuo lause voi tietenkin lohduttaakin. Kukaan ei koskaan voi täysin tietää, miltä toisesta tuntuu, vaikka olisi juuri käynyt läpi samankin vaikean asian. Mutta joskus lohduttaa kuulla, että joku on käynyt läpi saman ja selvinnyt. Mutta ehkä silloinkin tuota lausetta on hieman hiottava - ei se silloinkaan ole hyvä sellaisenaan.
Kiitos kommenteista!!
Piuku: Otan osaa. Ei ole sanoja. Jos olisit tässä rutistaisin kunnolla. Minä myönnän, että tuollainen suuri suru saa minut hiljaiseksi - sanattomaksi. Osaan vain halata ja silitellä, kuunnella.
Ja totta, kyllä tuo lause joskus on ihan paikallaan! Uskon tietäväni miltä hyvän ruoan haluaminen tuntuu ;) varsinkin näin keittiöremontin keskellä eläessä (onneksi jo loppusuoralla).
Anonyymi: Kiitos kommentista. Taisit osua naulan kantaan.
Sofia: Sait kyyneleet silmiini. Tiedätkö siitä on aika kauan aikaa, kun minulta on tuota kysytty. Tottakai Armas kyselee, mutta ei kyllä ketään muu. Totta puhuakseni välillä tuntuu pahalta, masentavalta. Ja välillä en kyllä edes tiedä miltä tuntuu... Iso rutistus sinullekin ja tsemppiä. Ei varmasti ole helppo hetki sinullakaan. Pidän peukkuja! Olet ajatuksissani.
Monalina: Olet aivan oikeassa, joskus tuo lause lohduttaa! Se lohduttaa silloin, kun tiedät sanojan kokeneen saman ja tietävän tasan tarkkaan mistä puhuu. Sitten on ne ihmiset, jotka aina hokevat tuota, vaikka heillä ei ole mitään käsitystä... Toisaalta kaippa he itse uskovat tietävänsä.
Hei!
Ensmmäistä kertaa lukemassa, ja heti ajattelin rohkaistua jättämään kommentin.
Itse kirjoitin suurin piirtein samasta aiheesta blogiini elokuussa otsikon "kommentointivajaus" alle. Eli kun alkoi tuntua, että en osaa enää kommentoida yhtään mihinkään mitään, koska ei vain oikeasti voi tietää, miltä tuntuu, ja kaikki sanat kuulostavat tyhjiltä. Raskautuneiden blogeihin taas en osaa kirjoittaa mitään, kun ei ole itse ollut yhtään raskaana ikinä. Tuntuu, että sanoilla ei ole siten painoarvoa, kun ei voi aloittaa lausetta kokemuksen syvällä rintaäänellä "mulla ainakin...ymmärrän...", mikä tuntuu olevan varsin yleistä muilla kommentoijilla.
Ei siis vaan voi tietää, mutta voi yrittää ymmärtää, miltä toisesta voi tuntua.
Jaksamista ja voimia sinulle!
Vielä mielenkiintoisempi kommentti "Sä tiedät miltä musta tuntuu" sanoi lapsettomuushoidoistamme tietävä ystäväni minulle kun ilmoitti tuoreesta vahinkoraskaudestaan. WTF?! Mitä ihmisten päässä liikkuu
Lähetä kommentti