sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Nega

Negahan sieltä paukahti. Selkeä, puhdas nega. Ei antanut mitään mahdollisuutta spekulaatioon, ei toivoakaan haamuviivasta. Puhdas ja selkeä nega.

Tuska ja suru on järjetön. Puoli litraa kahvia ja kuuma vaahtokylpy eivät auttaneet pätkääkään. No, oli vaahtokylvyssä se etu ettei veden seasta erota kyyneleitä...

Miten voi tuska olla niin suuri ja lopullinen? Vaikka tähän itseään valmisti, vaikka järki yritti sanoa negan mahdollisuuden olevan suurempi kuin plussan, suru on niin suuri ettei saa henkeä. Tästä ei vähään aikaan ylös päästä. Kuten Armaalle sanoin, keskitytään hengittämiseen. Pienin askelin eteenpäin, murehditaan sitä ylöspääsyä myöhemmin.



Rasavillirusakolle järjetön potku persauksiin. Onnenpotku, joka aiheuttaa plussan. Tätä tuskaa en toivo kenellekään. Et usko miten täällä peukutetaan teidän puolesta!


10 kommenttia:

Mama M kirjoitti...

Voi sinua ja teitä. Olen niin pahoillani puolestasi. Ei ole mitään musertavampaa tunnetta kuin tuijottaa sitä negaa. Miten sitä muut elämän aikaisemmat murheet on tuntuneet paljon helpommalta kestää?

Voimia ensin siihen hengittämiseen, toivo ja halu katsoa uuteen tulevat sitten myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Oon tosi pahoillani! Jaksamista molemmille.

Taru kirjoitti...

Voi puuhis!!!

Kyyneleethän siinä tuli silmiin , kun luin tämän teidän murskaavan uutisen ;(

Tiedän itse , että ei ole lohduttavia sanoja siihen mitä tällä hetkellä koette.

Joten vain valtava lämmin halaus sekä sinulle, että armaallesi!!!

HALI!!!!

Anonyymi kirjoitti...

Voi suru ja murhe! Ihan liian epäreiluja uutisia täällä, niin väärin! Halauksia kovasti, olette minun ajatuksissani.

Keskity olemiseen ja itsesi ja miehesi hellimiseen. Unohda kaikki ylimääräinen suorittaminen ja velvollisuudet. Lähetän ajatuksissani paljon joulun enkeleitä vartioimaan päivääsi <3

Piuku kirjoitti...

Voi surkujen surku ja parkujen parku. *töräyttää nenäliinaan aikalailla sanattomana*

Voimia.
*rrrrutistus*

Anonyymi kirjoitti...

Voi itku... kyyneleet tulvahtivat silmiin :/

Eteenpäin on ihan hyvä suunta, katso jos myöhemmin jaksat ylös. Pienenpienin askelin, anna jonkun kannatella! Anna jonkun muun olla vahva.

Valtava halaus ei kipua poista, mutta sylissä on hyvä itkeä... täältä siis matkaan suuri rutistus. Voimaa ja jaksamista teille molemmille.

Anonyymi kirjoitti...

VOI VITUN VITUN VITTU!!!!!!!!! VOI VITTU! Tiedän mäkin että mitään lohdun sanoja ei tohon tilanteeseen ole. Mä oon vaan jumalauta NIIN helvetin katkera tälle maailmalle, jokainen ihminen on ihan liikaa kärsimään tätä samaa saatanan tuskaa jota mä sisälläni kannan ja mä tiedän että sä tunnet sen saman!!!!!! Mä olen vaan niin pohjattoman pahoillani Puuhis!!!!

Jaksamista siihen hetki kerralla hengittämiseen!

Anonyymi kirjoitti...

Ei ei ei... :( Mä en yhtään tykännyt lukea tätä, tuli niin paha mieli lukea tämä kirjoitus. Voi itku. :( Se negatiivisen testin viiva on kyllä niin kuin sapelilla iskettäis sydämeen. Sattuu ihan pirusti. Niin uskomattoman paljon.

Hetki kerrallaan, minuutti vain. Ei tarvitse miettiä sen pidemmälle vielä nyt.

Iso halaus. Olet ajatuksissa.

Poplar kirjoitti...

Olen niin pahoillani. Koitan täältä käsin sinua hiukan kannatella.

Voimia.

Anonyymi kirjoitti...

Surullisia uutisia täällä. Tai ehkä surullinen on vähän pliisu sana mutta muutakaan ei tule nyt mieleen. Eipä tähän ole sanoja.
Voimia jaksaa eteenpäin!