Ehdin laittaa Armaalle jo tekstiviestin "Ei näytä hyvältä, kun eivät ole vielä soittaneet." No, sittenhän se puhelin soi. Täytyy myöntää, että hengittelin muutamaan kertaan aika lailla syvään ennen kuin vastasin.
Aluksi soittelija (biologi? meni taas jostain syystä tuo nimi ja titteli ohi aivosolujeni...) kyseli voinnit. Kiltisti kerroin, vaikka se aina hämmentää. En ole tottunut, että vointia edes kysellään - kunnallisella puolellahan se on ihan turhaa ajanhukkaa ;D Eli kiitos kysymästä, olo on itse asiassa hyvä. Tänään en ole edes tarvinnut särkylääkettä. Tässä vaiheessa kuulostelin soittajan äänenpainoa ja sen perusteella odotin huonoja uutisia.
Ja sitten asiaan, enhän minä nyt mitenkään halua pitkittää ja pitää jännityksessä, vaikka oma vatsani kouristelikin tuossa vaiheessa jo ihan kunnolla! Eli toinen munasolu ei ollut tarpeeksi kypsä, sillä ei siis ollut mitään mahdollisuuksia edes hedelmöittyä. Toinen oli lähtenyt jakautumaan ja huomenna on siirto puolen päivän aikoihin (ihan pikkiriikkinen JEE JEE). Jos jakautuminen ei jatku, soittavat aamusta ja peruttavat siirron.
Tuo viimeinen tieto kolahti. Jaa, no siinä se sitten on. Huomenna tulee se lopullinen viikatteen isku.
Kiittelin uutisista ja valitsin Armaan numeron. Armas vastasi ja siirtyi syrjemmälle, että voi puhua (ne avokonttorit...). Ennen kuin ehdin aloittamaan, oli Armaan reaktio "Tuli tietenkin huonoja uutisia". Kerroin ettei toisella ollut edes mahdollisuuksia, kun ei ollut tarpeeksi kypsä, kommentoi Armas "Niin ja se toinenkaan ei sitten lähtenyt..." Vasta kun olin kertonut kaikki uutiset, oli toisessa päässä hetken hiljaista. Sitten tuli kommentti "Olenkohan mä jo vähän liian pessimistinen" ja naurua.
Sitten se ilkimys laukoi suustaan, että nyt varmaan vaikuttaa tuo stressitasokin jo jatkoon, joten ei kannattaisi stressailla, jos siirtoon asti päästään. Kiittelin *vidusti* kommentista ja sanoin, että sun on niin helppo ladella. No, minä vuorostani kehottelin Armasta ottamaan elämäntehtäväkseen minun hyvällä tuulella pitämisen ;D Eli mielenkiinnolla jään odottelemaan kaikkea ihanuutta, jos matkalaisen saan kyytiini!!
Ihan rehellisesti sanottuna, ei tässä kumpikaan suuria toiveita ja unelmia uskolla kehitellä. Kyllä nuo mahdollisuudet vieläkin ovat aika lailla hiuskarvan varassa. Toisaalta me ollaan tällä hetkellä huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin viimeksi ja siitä pitää osata nauttia!! Eli jatketaan jännittyneenä, pientä toivetta ilmassa.
Aluksi soittelija (biologi? meni taas jostain syystä tuo nimi ja titteli ohi aivosolujeni...) kyseli voinnit. Kiltisti kerroin, vaikka se aina hämmentää. En ole tottunut, että vointia edes kysellään - kunnallisella puolellahan se on ihan turhaa ajanhukkaa ;D Eli kiitos kysymästä, olo on itse asiassa hyvä. Tänään en ole edes tarvinnut särkylääkettä. Tässä vaiheessa kuulostelin soittajan äänenpainoa ja sen perusteella odotin huonoja uutisia.
Ja sitten asiaan, enhän minä nyt mitenkään halua pitkittää ja pitää jännityksessä, vaikka oma vatsani kouristelikin tuossa vaiheessa jo ihan kunnolla! Eli toinen munasolu ei ollut tarpeeksi kypsä, sillä ei siis ollut mitään mahdollisuuksia edes hedelmöittyä. Toinen oli lähtenyt jakautumaan ja huomenna on siirto puolen päivän aikoihin (ihan pikkiriikkinen JEE JEE). Jos jakautuminen ei jatku, soittavat aamusta ja peruttavat siirron.
Tuo viimeinen tieto kolahti. Jaa, no siinä se sitten on. Huomenna tulee se lopullinen viikatteen isku.
Kiittelin uutisista ja valitsin Armaan numeron. Armas vastasi ja siirtyi syrjemmälle, että voi puhua (ne avokonttorit...). Ennen kuin ehdin aloittamaan, oli Armaan reaktio "Tuli tietenkin huonoja uutisia". Kerroin ettei toisella ollut edes mahdollisuuksia, kun ei ollut tarpeeksi kypsä, kommentoi Armas "Niin ja se toinenkaan ei sitten lähtenyt..." Vasta kun olin kertonut kaikki uutiset, oli toisessa päässä hetken hiljaista. Sitten tuli kommentti "Olenkohan mä jo vähän liian pessimistinen" ja naurua.
Sitten se ilkimys laukoi suustaan, että nyt varmaan vaikuttaa tuo stressitasokin jo jatkoon, joten ei kannattaisi stressailla, jos siirtoon asti päästään. Kiittelin *vidusti* kommentista ja sanoin, että sun on niin helppo ladella. No, minä vuorostani kehottelin Armasta ottamaan elämäntehtäväkseen minun hyvällä tuulella pitämisen ;D Eli mielenkiinnolla jään odottelemaan kaikkea ihanuutta, jos matkalaisen saan kyytiini!!
Ihan rehellisesti sanottuna, ei tässä kumpikaan suuria toiveita ja unelmia uskolla kehitellä. Kyllä nuo mahdollisuudet vieläkin ovat aika lailla hiuskarvan varassa. Toisaalta me ollaan tällä hetkellä huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin viimeksi ja siitä pitää osata nauttia!! Eli jatketaan jännittyneenä, pientä toivetta ilmassa.
6 kommenttia:
VOIIII!!! Täällä nyt kyllä kaikki peukut ja varpaat pystyssä! Toivottavasti siellä on nyt onnistunut siirto takana!!!!!!!!!!
Täällä ollaan kans kaikki mahdolline pystyssä teidän puolesta, mukaan lukien Muru ja meidän pikkuinen chihuahua herra ;DD Kädet täristen mä aloin lukeen sun postausta, olin varmaan hengittämättä siihen asti kunnes luin sen mahtavan uutisen että teillä on yksi hedelmöittynyt munasolu!!!! PUUHIS, M-A-H-T-A-V-A-A!!!!!!!!!!!!!!!
Jatkan siis teidän pitämistä iltarukouksissani kun kerran se on näköjään toiminut :)) (just nii, mun iltarukouksenihan tän kaiken on saanu aikaan;D)
Mä NIIN odotan sun huomista postausta ja toivon, sydämeni pohjasta toivon että sulla olis parhaita mahdollisia uutisia!!!!
Se on totta niin kuin kirjoitit että hiuskarvan varassa ollaan mutta toivotaan nyt että on paksun tukan hiuskarva :)
Halauksia ja rutistuksia, ootte ajatuksissa ihan koko ajan!!!!
*pupinaamutinaapovaustaonnenhoukutusta taikasanojaoiviaajatuksiatoiveitasuuria*
Jännäks vetää, mutta hiuskarva on parempi kuin veteen piirretty viiva.
Voimantoivotusta!!!
Hienoa, upeeta!!!
Mullakin ihan mahassa kouras kun luin eteenpäin tota sun tekstiä!:)
Ja tippa tuli linssiin kun luin että munis on hedelmöityny!!! *Nyyh*, niin hienoa!!! Nyt _toivotaan_ älyttömästi että jaksaisi jakaantua ja sit jännätään...toden teolla!
Niin tuttu tunne tuo munasolujen laadun ja sitten alkioiden jännääminen. Minun mielestäni päivät punktiosta siirtoon ovat huomattavasti pahemmat kuin itse parin viikon piinaodotus.
Mutta tärkeintä on se, että yksi alkio jatkaa sinnikkäästi eteenpäin! Sitä kun tarvitaan vaan se yksi.. Joten hurjasti onnea huomiseen ja siitä seuraaviin viikkoihin!
Olkoonkin hiuksenhienot mahdollisuudet, niin niitä silti on - se on pääasia :) Ihanaa!
Hui että kun mua jännittää teidän puolesta. Vatsanpohjassa kutkuttaa kun ajattelenkin... Peukut ja varpaat pystyssä ja ristissä, ja kaikki mahdolliset myötätuulet puhallettu teidän suuntaan!! ONNEA MATKAAN!!!
Lähetä kommentti