lauantai 13. joulukuuta 2008

Piinailu puolessa välissä

Tänään piinailu on saavuttanut puolen välin pisteen. Ja tänään se iski, jo toistamiseen piinailun aikana, todella varma tunne siitä ettei tämä onnistunut. Negaa odottelen. Varmaa negaa.

Armaallekin olen vakuutellut, että valitettavasti tämä(kin) oli sitten tässä. Armas ei suostu miettimään - ei vielä. Hän vakuuttelee etten voi tietää mikä on tulos, joten sitä on turha murehtia! Minä puolestani vakuuttelen tuntevani kroppani ja tiedän. Olo on kurja, toisinaan hyvinkin kuumeinen tai siis sellainen "pientä lämpöilyä" ylläpitävä. Olo, joka minulle tulee yleensä aina ennen kuukautisia.

Yritän olla ajattelematta koko asiaa. Asiaa hieman vaikeuttaa se, että kudon tällä hetkellä viikon ikäiselle pojalle lahjaa. Sitä kutoessa on hieman vaikea olla ajattelematta vauvoja... Kudon ja suren etten koskaan voi kutoa näitä omaan tarpeeseen.



Kuva ja ohje Novita syksy 2006.


5 kommenttia:

Taru kirjoitti...

juuri tänään mietin, että mitä teile mahtaa sinne kuulua? Haleja.

Ja noi on kyllä muuten niin hienosti kudottu, että ansaistsisivat päätyä ihan omaan käyttöön!!!

Mama M kirjoitti...

Taas kuulostaa tutulta. SAma rataa on kulkenee ajatukset täälläkin. "Tunnen oman kroppani" ja just samalta tuntuu kuin aina ennenkin. Sama keskustelu on käyty meilläkin..

Mutta taas on toiselle helpompi sanoa, että ne oireethan voivat olla myös muuta. Plussajuttuja lukiessani tuntuu, että kaikkien ihan ekat oireet on aina niitä tuttuja menkkamaisia.

Tsemppiä toiseen piinapuoleen.

PiKo kirjoitti...

<3
Mulle kävi niin, että kun kutoa puksutin vauvanhousuja ystävän vauvalle, sain tietää 2 viikkoa sen jälkeen että olen raskaana. Mä sain jostain mystisen inspiraation vaan kutoa vauvanjuttusia ja todellakaan ne ei ollu mulle tulossa, vaan kutoessa itkin meidän perheen tilannetta...

Mä kevennän vähän:
Kudo seuraavaksi täältä, ihan aikuisten juttuja.
http://www.ullaneule.net/k18/index.html


Halitus, Puuhis. Iiiiiso jouluinen halitus.

PiKo kirjoitti...

Neulova neitonen

Kerran Turussa asui neulova neitonen,
jolla oli poikaystävänään eräs Virtanen

Iltaisin kun lankaa yhdessä kerittiin,
Poika vaipui tuhmiin aatoksiin

Tyttö nypläsi joskus myös vaatteisiin pitsiä,
Poika heitti askareesta rivoa vitsiä

Tyttö neuloi puseroa merinovillaista,
Poika mietti oisko kiksauttaminen millaista

Tytön mielen täytti pehmeä lankakerä,
Poikaa halutti ottaa vaakamamboa erä

Joululahjasukkiin villat lahjoitti musta pässi,
Poika mietti mikseivät he jo hässi

Suhteessa oli kiihkeää vain huovutus,
Alkoi pojan mielessä jo siintää luovutus

Oli pojan lahjapaidan neuleessa hieno palmikko,
Selvisi, että tyttöä vokotteli naapurin teknikko

Yksin sitten jäätyään opetteli poika neulomaan,
Päätti näet hoitaa hommat omilla tumpuillaan

- Jussi Kataja -

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä ja jaksamista piinailun loppusuoralle! Upeita luomuksia olet tehnyt, itse en koskaan osaisi! Ja samaa mieltä, kyllä niiden pitäisi päästä ehdottomasti omaan käyttöön ja jo ensi syksyn ensimmäisiin viileisiin iltoihin.