Kuten otsikkokin kertoo, pahoinvointi on ja jatkuu. Päivät ovat menneet eriasteisissa jatkuvissa pahoinvoinneissa ja AIVAN järkyttävän väsymyksen vallassa. Ei ole ihmismieli ikinä tyytyväinen, jos Rasavillirusakko kaipaa vahvempia todisteita asukin olemassaolosta, minä pelkään jonkin olevan pahasti vialla! Eihän muuten voi olla näin paha olo!?
Pahoinvoinnin jotenkin vielä kestin, mutta tämä väsymys päälle ja haluan heiluttaa navakasti valkoista lippua! Miten tässä ikinä jaksaa käydä ulkoilemassa ja lenkillä, kun nukahtaa istualleen sohvalle. Siis minä! Ihminen, joka aiemmin ei saanut kunnolla unta edes sängyssä!?
Sitten on tämä turpoaminen. Onko ihan normaalia, että tässä vaiheessa rintaliivit paukkuvat pienuuttaan ja housut kiristävät kunnolla? Siis ihan oikeasti nythän on vasta rv 6+3, jos oikein osaan sen laskea. Pitääkö tässä vaiheessa jo suunnatta äitiysvaateosastolle...
Päälle vielä muut ihanuudet ;) Olen saanut kehitettyä muutaman kunnon paniikin. Onneksi on Armas ja hänen yllättävän rautaiset hermonsa!
Katselin tänä "aamuna" Volvo Ocean Racea televisiosta ja odottelin aamiaspuuroni valmistumista. Televisiossa näytettiin joukkueen rantautumista ja ko. joukkueen yksi jäsenistä näytti väsyneeltä ja uupuneelta. Mitä tein minä? Tassuttelin itkien keittiöön Armaan luo.
"No, mikä nyt?"
"Tämä raskaana olo on sitten ihanaa" *Sniif*
"No, niinpä näyttää olevan!"
Höh, tuon kirjoittaminen sai melkein taas niagaran auki... huoh.
Pahoinvoinnin jotenkin vielä kestin, mutta tämä väsymys päälle ja haluan heiluttaa navakasti valkoista lippua! Miten tässä ikinä jaksaa käydä ulkoilemassa ja lenkillä, kun nukahtaa istualleen sohvalle. Siis minä! Ihminen, joka aiemmin ei saanut kunnolla unta edes sängyssä!?
Sitten on tämä turpoaminen. Onko ihan normaalia, että tässä vaiheessa rintaliivit paukkuvat pienuuttaan ja housut kiristävät kunnolla? Siis ihan oikeasti nythän on vasta rv 6+3, jos oikein osaan sen laskea. Pitääkö tässä vaiheessa jo suunnatta äitiysvaateosastolle...
Päälle vielä muut ihanuudet ;) Olen saanut kehitettyä muutaman kunnon paniikin. Onneksi on Armas ja hänen yllättävän rautaiset hermonsa!
Katselin tänä "aamuna" Volvo Ocean Racea televisiosta ja odottelin aamiaspuuroni valmistumista. Televisiossa näytettiin joukkueen rantautumista ja ko. joukkueen yksi jäsenistä näytti väsyneeltä ja uupuneelta. Mitä tein minä? Tassuttelin itkien keittiöön Armaan luo.
"No, mikä nyt?"
"Tämä raskaana olo on sitten ihanaa" *Sniif*
"No, niinpä näyttää olevan!"
Höh, tuon kirjoittaminen sai melkein taas niagaran auki... huoh.
5 kommenttia:
Mitähän se olisi ollut, varmaan alle 10 viikkoa kun minä ostin jo parit uudet rintsikat sattuneesta syystä. Normaalien käyttö oli vain niin tuskaa, että oli pakko saada isommat. Näillä on nyt onneksi pärjätty. Housujakin taisi olla aikalailla tasan yhdet, jotka plussauksen jälkeen mitenkään toimivat päällä. Normaalisti samat pöksyt ovat olleet epämiellyttävän väljät vyötäröltä. Äippähousuihin siirryin niskapoimun jälkeen 11+jotain, ja silloin oli jo niitä viimeisiäkin yritetty virittää niin, että pysyisivät siististi ylhäällä vaikka vyötärö olisikin osittain auki...
Odotapa vain, kun tulee hetki että et olekaan pahoinvoiva ;) Siitä saa tosi tehokkaan paniikin päälle, niin että seuraava pahoinvointiaalto on jo tosi tervetullut. Tai niin ainakin meillä tahtoi käydä.
Tsemppiä sinne, kyllä tuo olotila pikkuhiljaa helpottaa! ja ainakin istukkahormonia teillä varmaan on ihan kiitettävä määrä veressä tällä hetkellä :)
heh, ollaan me kyllä hupsuja!!!
Ja aika turvotus on muuten täälläkin! Alkaa olemaan aika epätoivoista napittaa farkkuja kiinni. Puuh.....
Se pakosti varmasti johtuu tuosta turvottavasta hoitohistoriasta, että jotenkin pumpsahtaa aikaisin.
a-HA! Turvotus iski tänne ihan samantein raskauden toteamisesta. olikos viikolla 9 kun aloitin mammahousujen käyttämisen - tavallisiin pöksyihin kun ei ollut asiaa.
MAmmahousut on maaaaailman mukavimmat, oikeasti, hankkikaa!!!!!!! EI niistä "jää kiinni", näyttävät ihan tavallisilta pöksyiltä nykyään.
Alkuraskaus on toooosi raskasta, sitten helpottaa hetkeksi. En edes pelottele tällä loppupuolella (puuh, puuh, ääh, lääh, ei nouse, ei taivu, närästää, ääh, puuh...)
Tosiaan, alkuraskaus on rankkaa, mutta ihanaa aikaa silti.
Ja nyt viimein siis onnittelemassa täälläkin, ONNEA!
Olin niin iloinen kun luin sun ja teidän raskausuutisista. Ihanaa!
mamaofwestside.blogspot.com
Nazba-mikä?
(vedä raskausdementian piikkiin...)
Nyyhkyjä pitää vedellä ihan tauotta, koko ajan ja kaikista asioista. Esim.
seuraavasta runosta jolle jaksan aina yhä uudelleen itkeä...
Joka kerran on äidiksi syntynyt
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten.
Ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman kaikki lapset
puhuvat hänen omien lastensa suulla.
- Anna-Mari Kaskinen -
Jos haluat hanat kokonaan avata, kuukkeloi Kaskisen runoja. siinä on ihan sama millainen teräsnainen on, itku tulee satavarmasti :D
Lähetä kommentti