Kolmen kohtuullisesti nukutun yön jälkeen maailma näyttää huomattavasti erilaiselta. Täytyy myöntää, että pää tuntuu enemmän omalta nukuttuani kuin mitä se oli kuukauden valvomisen jälkeen. Vieläkin tulee keskellä päivää nuukahdus olotiloja, mutta eipä kai tuon laatuinen väsymys poistu muutaman nukutun yön jälkeen. Armaan rohkaisemana, lähes yllyttämänä, olen ottanut nukahtamislääkkeitä. Kaikkea sitä joutuu elämänsä aikana kokemaan. Täytyy kuitenkin rehellisesti myöntää, että nukkuminen on ihanaa!
Olo on siis siltä osin parempi. Sain eilen illalla jotain aikaiseksikin, jee jee. Tuli leivottua pari sataa piparia ja muutama joulutorttu, ohessa pesin kolme koneellista pyykkiä. Jospa se joulu vielä tulisi meillekin...
Piikittäminen jatkuu (hieman suuremmalla annoksella) ja aloitin nuuskimisenkin eilen. Synarela on ihan yhtä epämielyttävää kuin ensimmäiselläkin kierroksella. Mutta tämä jatko, tämä tuntuu kiduttamiselta. Tiedän ettei mahdollisuuksia oikeastaan ole ja joka aamuinen piikitys kärkkäästi muistuttaa siitä! Jotta asia ei vain unohtuisi päivän kuluessa, saa siitä taas illalla muistutuksen Synarelan muodossa. Armaalle protestoin, että mielummin olisin jättänyt homman kesken ja kömpinyt jonnekin pimeään koloon nuolemaan haavojani. Pakko pitää virnistystä naamalla ja jatkaa, vaikka tuska on järjetön.
Olemme kertoneet vain kahdelle ystävälle asiasta. Armaan iki-ihana työkaveri osoitti taas kerran fiksuutensa ja oli kommentoinut uutisen kuultuaan, ettei ala latomaan mitään turhanpäiväisiä kannustusfraaseja, mene kotiin ja halaa mammaa. Yrittäkää jaksaa.
Sitä me nyt yritämme, joka päivä, joka minuutti.
Olo on siis siltä osin parempi. Sain eilen illalla jotain aikaiseksikin, jee jee. Tuli leivottua pari sataa piparia ja muutama joulutorttu, ohessa pesin kolme koneellista pyykkiä. Jospa se joulu vielä tulisi meillekin...
Piikittäminen jatkuu (hieman suuremmalla annoksella) ja aloitin nuuskimisenkin eilen. Synarela on ihan yhtä epämielyttävää kuin ensimmäiselläkin kierroksella. Mutta tämä jatko, tämä tuntuu kiduttamiselta. Tiedän ettei mahdollisuuksia oikeastaan ole ja joka aamuinen piikitys kärkkäästi muistuttaa siitä! Jotta asia ei vain unohtuisi päivän kuluessa, saa siitä taas illalla muistutuksen Synarelan muodossa. Armaalle protestoin, että mielummin olisin jättänyt homman kesken ja kömpinyt jonnekin pimeään koloon nuolemaan haavojani. Pakko pitää virnistystä naamalla ja jatkaa, vaikka tuska on järjetön.
Olemme kertoneet vain kahdelle ystävälle asiasta. Armaan iki-ihana työkaveri osoitti taas kerran fiksuutensa ja oli kommentoinut uutisen kuultuaan, ettei ala latomaan mitään turhanpäiväisiä kannustusfraaseja, mene kotiin ja halaa mammaa. Yrittäkää jaksaa.
Sitä me nyt yritämme, joka päivä, joka minuutti.
6 kommenttia:
Mun tekis mieli taputtaa, ja muuten taputankin *taputtaa*, armaasi työkaverille!! Tuossa kohtaa tuo on paras asia mitä toinen ihminen voi suustaan päästää!!! Ihanaa että on tuollainen ihminen!! Ne turhanpäiväiset kannustusfraasit kun vaan on NIIN turhia tossa kohtaa.
Ja vielä siihen sun kommenttin palatakseni niin kyl mullakin kovimpia paikkoja tällä matkalla on ollu se, kun mieheni sanoi ääneen sen, että huonolta näyttää meidän tilanne. Meillä kun on ollut koko ajan sama tilanne, mies on kantanut huolta minusta ja koittanut potkia mua eteenpäin. Se jotain ihan järkyttävää nähdä sen toisen suru ja tuska.
Mut toi on tosi loistava juttu että sä oot saanu nukuttua!!! Se helpottaa kummasti tota pään sisusta kun nukkuu kunnon unet!
Jaksamista sinne ja halauksia!!!! Ootte ajatuksissa ihan päivittäin!!!
*halauksia* Teille molemmille!
Siinä on jo paljon kun yrittää jaksaa. Ihan tarpeeksi haastetta jokaiselle päivälle.
En oikein osaa enkä uskalla sanoa mitään muuta, tahtoisin kovasti koittaa lohduttaa mutta sitä on tullut aika araksi kommentoimaan kun ilmeisesti voi sanoa niin monella lailla väärin... mutta toivottavasti tiiät, että lukemassa käyn ja olen aidosti pahoillani että teidän tilanteenne on tuollainen :( Enkä väitä ymmärtäväni mutta sympatiseeraan silti kovasti.
Maailma on hirmuisen epäreilu :/
halaa ihtees ja isäntää miun puolesta.
Tuon nukkumisen tai siis unettomuuden osalta voin sanoa, että (seuraava lueteltakoon hoovee-lauseeksi) "tiedän miltä tuntuu". Ne on aika jeesaavia nuo nukahtamisnappiloiset, vapauttavat siitä "enkömätaaskaan saa unta" -pelosta. Mä pääsin nillä hyvään starttiin kunnon unen näkökulmasta...
Tahtoo vaan tää sanoa täältä että oot mielessä. Iki-ihana työkaveri on muuten ottanut pointsit kotiin ihan kunnolla!!! Tuollaisia ihmisiä tarvitaan LISÄÄ!!!
Heippa, päädyin sivuillesi muita lapsettomuus-blogeja lukiessani. En tiedä onko oleellista, mutta itselleni oli mukava löytää toinen ehkä suunnilleen saman ikäinen samaa aihetta läpikäyvä tapaus. Itselleni ikä on sikäli hankala asia tämän aiheen parissa, että tiedän ettei meillä ole mahdollisuutta yrittää ikuisuuksia.
Tässä vaiheessa toivottelen vain tsemppiä matalapaineen keskelle. Ihanaa, että olet löytänyt ympäriltäsi ihmisiä, jotka ottavat aiheen hyvin. Minä kiipeän seinille siitä, että moni läheinenkin ystävä on reagoinut tilanteeseemme fraaseilla: " Lapsi tulee jos on tarkoitettu, aina löytyy jotain muuta." Tai " kun ei stressaa asialla niin sitten niitä lapsia tulee". Näillä ihmisillä on tietenkin liuta luomuna saatuja lapsia ja paljon hyviä neuvoja. No, ehkä tähän aiheeseen on vaikea suhtautua ulkopuolisen.
Ja yrittäkää tosiaan jaksaa ja pitää huolta toisistanne.
tuut lainaamaan meiltä kähärää jos sikseen tulloo.
Miten siellä jaksellaan? Olet ollut ajatuksissa ihan jokainen päivä ja oli pakko tulla kysymään....
Jaksamista!!!
Lähetä kommentti