perjantai 5. joulukuuta 2008

Elämän ihmeellisyyttä...

Ensin sitä odottaa puhelua ja nyt sitä pelkää!

Täällä vatsa solmulla pelkään, että tuo vielä soi. Kello on jo 9:00, joten jokohan voisin hengittää ja sopia treffejä Armaan kanssa? En suostunut aamulla sitä vielä tekemään, vaikka Armas kyseli aikatauluja ja suunnitelmia.

Jokohan sitä uskaltaisi? Kello on jo 9:05...


2 kommenttia:

Mama M kirjoitti...

Huh, tiedän tunteen! Toivottavasti se soi hyviä uutisia ja pääsette siirtoon ja jännäilemään!

Äityli kirjoitti...

Peukkuja pidän jotta kaikki menisi hyvin. Tekstisi on niin tuttua luettavaa, että hieman vieläkin sattuu tuo kaikki kokemamme. Ehkä sillä en aikaisemmin ole kommentoinutkaan, vaikka lukemassa olenkin käynyt. Kaikkea hyvää teille:))toivottelee äityli