Miten monta kertaa menneinä vuosina luomukiertojen aikana olen kahtena viimeisenä viikkona pitänyt huolen siitä etten ole juonut kahvia, alkoholista nyt puhumattakaan. Olen syönyt kiltisti foolihappoa ja muutenkin tarkkaillut tekemisiäni. Joka kerta, kun kuukautiset alkoivat tai tikussa oli selvä nega, päätin etten enää ensi kerralla ala samaan rumbaa. PITÄÄ elää normaalia elämää ja unohtaa. Ja seuraavassa kierrossa kaikki alkoi alusta...
Lopulta tuohonkin turtuu, niin minäkin. Eli en enää uskonut pätkääkään mahdollisuuksiimme ja join viinaa, vaikka "mitä jos" kävikin välillä mielessä. Tuota "mitä jos" skennaariota ei koskaan tapahtunut.
Kaikki tämä muuttui alkuvuodesta. Tämän vuoden tammikuun toinen päivä olin gynekologini vastaanotolla ja sain tietää vasemmassa munasarjassani olevasta isosta ylimääräisestä klöntistä. Gynekologini varoitteli heti, että voin hyvinkin menettää koko vasemman munasarjani.
Siitä tämä rumba alkoi.
Hoitojen alussa jaksoimme vielä uskoa ja toivoa. Matkan varrella tulleiden uutisten myötä tämäkin muuttui. Päätimme viisaina, että elämässämme on hyvä olla muutakin kuin hoidot. Muuta ajateltavaa.
Niinpä räjäytimme keittiömme kappaleiksi ja kannoimme kaatopaikalle. Tämä päätös sai ajatukset muualle ja oli toisinaan pelastus. Emme kuitenkaan tulleet ajatelleeksi, että hoidot väkisinkin tuovat mukanaan päiviä joilloin parhaasta tahdostakaan ei jaksa miettiä saati tehdä muuta!! Punktion jälkeen ei vain saa itseään ylös ja maalitelan varteen.
Joten tämä vuosi on ollut rankka. Varmasti elämämme tämänastisista vuosista rankin, vaikka emme aiemminkaan ole helpolla päässeet.
Nyt olen palannut luomukiertojen idiotismiin. Istutuksen jälkeen en ole koskenutkaan kahviin enkä tietenkään alkoholiin. Välttelen määrättyjen juustojen syöntiä ja muutenkin osittain vouhkaan ruokavaliostani. Eilen kävin kampaajalla vain leikkauttamassa hiukseni, jätin värjäyksen väliin "mitä jos" ajatuksen vuoksi ja olen tietenkin syönyt uskollisesti foolihappoa 400 yksikköä päivässä. Toisaalta tunnen itseni suureksi idiootiksi! Miksi teen taas tätä, vaikka tuloksena on kuitenkin nega? Vaimennan ajatukseni perusteluun, että nyt ihan oikeastikin voi olla pienen pieni mahdollisuus plussaan...
Tajusin tekstiä kirjoittaessani, että olemme tosiaan taivaltaneet tätä tietä vasta vuoden. Hoidoissa olemme olleet sitäkin lyhyemmän ajan, vaikka se tuntuukin hyvin pitkältä ajalta. Toiset ovat olleet hoitorumbassa vuosia, joten ihan rehellisesti sanottuna eihän meillä voi olla mitään mahdollisuuksia plussaan!! Ei mitään, jos otamme huomioon taustamme ja tämän lyhyen epäonnisen ajan, jonka olemme viettäneet hoidoissa. Idiootti. Totaalinen idiootti.
Lopulta tuohonkin turtuu, niin minäkin. Eli en enää uskonut pätkääkään mahdollisuuksiimme ja join viinaa, vaikka "mitä jos" kävikin välillä mielessä. Tuota "mitä jos" skennaariota ei koskaan tapahtunut.
Kaikki tämä muuttui alkuvuodesta. Tämän vuoden tammikuun toinen päivä olin gynekologini vastaanotolla ja sain tietää vasemmassa munasarjassani olevasta isosta ylimääräisestä klöntistä. Gynekologini varoitteli heti, että voin hyvinkin menettää koko vasemman munasarjani.
Siitä tämä rumba alkoi.
Hoitojen alussa jaksoimme vielä uskoa ja toivoa. Matkan varrella tulleiden uutisten myötä tämäkin muuttui. Päätimme viisaina, että elämässämme on hyvä olla muutakin kuin hoidot. Muuta ajateltavaa.
Niinpä räjäytimme keittiömme kappaleiksi ja kannoimme kaatopaikalle. Tämä päätös sai ajatukset muualle ja oli toisinaan pelastus. Emme kuitenkaan tulleet ajatelleeksi, että hoidot väkisinkin tuovat mukanaan päiviä joilloin parhaasta tahdostakaan ei jaksa miettiä saati tehdä muuta!! Punktion jälkeen ei vain saa itseään ylös ja maalitelan varteen.
Joten tämä vuosi on ollut rankka. Varmasti elämämme tämänastisista vuosista rankin, vaikka emme aiemminkaan ole helpolla päässeet.
Nyt olen palannut luomukiertojen idiotismiin. Istutuksen jälkeen en ole koskenutkaan kahviin enkä tietenkään alkoholiin. Välttelen määrättyjen juustojen syöntiä ja muutenkin osittain vouhkaan ruokavaliostani. Eilen kävin kampaajalla vain leikkauttamassa hiukseni, jätin värjäyksen väliin "mitä jos" ajatuksen vuoksi ja olen tietenkin syönyt uskollisesti foolihappoa 400 yksikköä päivässä. Toisaalta tunnen itseni suureksi idiootiksi! Miksi teen taas tätä, vaikka tuloksena on kuitenkin nega? Vaimennan ajatukseni perusteluun, että nyt ihan oikeastikin voi olla pienen pieni mahdollisuus plussaan...
Tajusin tekstiä kirjoittaessani, että olemme tosiaan taivaltaneet tätä tietä vasta vuoden. Hoidoissa olemme olleet sitäkin lyhyemmän ajan, vaikka se tuntuukin hyvin pitkältä ajalta. Toiset ovat olleet hoitorumbassa vuosia, joten ihan rehellisesti sanottuna eihän meillä voi olla mitään mahdollisuuksia plussaan!! Ei mitään, jos otamme huomioon taustamme ja tämän lyhyen epäonnisen ajan, jonka olemme viettäneet hoidoissa. Idiootti. Totaalinen idiootti.
5 kommenttia:
Niinpä. Veit jalat suustani ;) koska olen itse hoitojen aikana sortunut samaan. Valan ja vannon että emme ole ainoat :) p.s. yhden pas pojan ja nyt luomu yllärin myötä voin tunnustaa että en tiennyt olevani raskaana (luomu) kuin vasta rv8+ ja olin siis tuohon rv 8 mennessä syönyt raakaa kalaa,juustoja yms...ollut 1x enemmän ja 1x vähemmän tukevassa humalassa ja rakenne ultrien mukaan normaali lapsi on tulossa. Koska istukan ja sikiön välinen yhteys muodostuu vasta rv 6-7 niin siihen asti voi syödä ihan mitä tahansa!!! (alkio saa ravintonsa ruskuaispussista)
Toivottavasti tämä tieto helpottaa.
KIITOS anonyymi! Kyllä helpottaa. Helpottaa tälläistä ikuista murehtijaa... ;)
Kiitos ja Onnea luomuylläristä! Sekä tietysti pojastanne!
Heh, täällä on jätetty väliin pikkujouluja ja risteilyjä, emmitty hiusväreissä ja laitettu alkoholit pannaan. Foolihappoa menee ja niin pois päin.......ja vieläkään en ole raskaana.......
Kauhulla mietin sitä kemikaalisoppaa missä meidän pikkuinen on alkunsa saanut. Minun tupakoinnit, työnarkomaattiset hillumiset, tyttöjen ryyppyreissut... Kah ku en mie osannut ees ajatella että ks. kierrossa olisi natsannut... Onneksi niillä on sen 7 viikon ajan omat pöperöt.
Plussan jälkeen on kerennyt olemaan hysteerinen ihan riittävissä mitoissa, ainoa mistä en oo suostunut luopumaan on ollut Aurajuusto (ahne paska).
Lähettää puuhikselle epäidioottisädetystä - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
:D
Tutulta kuulostaa tämäkin :) Mulla on superkunnollinen odottaja hetkiä, jolloin vedän vitamiinejä, luovun pepsimaxista ja kieltäydyn kaikesta alkoholista. Sitten välillä iskee turhautuminen tyyliin "tulee ne narkkaritkin raskaaksi sillä elämäntyylillä" ja silloin syön uhmallakin kalat, juustot ja nautin viiniä.
Muista kuitenkin siellä turhautumisen keskellä, että muiden tien pituus ei ole mittari teille. Osa joutuu todellakin pitkälle tielle, osalle hoidot tuovat avun nopeasti. KÄrsivällisyyttä vaatii ja ikuisuudelta tuntuu kuukausikin siinä vaiheessa kun hoidot on aloitettu.
Tsemppiä testiin!
Lähetä kommentti