Laparoskopia

Laparoskopia eli vatsaontelontähystys on toimenpide, jossa vatsaonteloon viedään vatsanpeitteisiin tehdyn pienen leikkausviillon kautta laparoskooppi. Laparoskoopilla lääkäri pystyy tarkastelemaan muun muassa naisen lisääntymiselimiä. Laparoskopia tehdään useimmiten silloin, kun epäillään munanjohdinten vauriota tai endometrioosia, selvitetään vatsakipujen syytä tai kohdun ja munatorvien rakennetta sekä munatorvien aukioloa. Tämä siis kun kyseessä on lapsettomuus. Laparoskopia on nopeasti yleistynyt vatsan alueen leikkauksissa ja sitä käytetään myös mm. sappileikkauksissa, nivustyrän korjauksessa ja umpilisäkkeen poistossa. Laparoskopia tehdään nukutuksessa. Toimenpiteen yhteydessä vatsaonteloon johdetaan hiilidioksidikaasua näkyvyyden parantamiseksi.

Itse jouduin laparoskopiaan, kun rutiininomaisella gynekologikäynnillä gynekologini havaitsi toisessa munasarjassani suuren klöntin (tarkka tieteellinen termi =D). Tässä vaiheessa raskautta oli toivottu jo useampia vuosia. Kummallekaan ei oltu kuitenkaan tehty mitään tarkempia tutkimuksia, koska mieheni suhtautui epäilevästi hoitoihin. Itse olen käynyt säännöllisesti samalla gynekologilla jo monta vuotta, mutta pillereiden poisjäännin vuoksi käyntien väli venyi yli vuodeksi. Tämä oli omaa tyhmyyttäni, koska muutenhan tuo "klöntti" olisi voitu havaita aikaisemmin. Ajattelin kuitenkin, että menen gynekologille sitten, kun olen raskaana...

Klöntin havaitsemisen jälkeen sain lähetteen sairaalaan naistentautien poliklinikalle. Ensimmäisellä käynnillä nuori lääkäri totesi sen mitä gynekologini oli jo todennut, eli siellähän se oli ja iso. Seuraavalla käynnillä leikkaava kirurgi totesi saman eli siellähän se ja vielä isompana! En vieläkään ymmärrä miksi minun piti käydä tuo ensimmäinen kerta sairaalassa nuorella lääkärillä, joka totesi asian ja soitti heti tälle toiselle lääkärille, kirurgille, josta tuli meitä hoitava lääkäri. Oma gynekologini on kuitenkin käsittääkseni arvostettu ja toimii itsekin sairaalassa yksityisvastaanottonsa lisäksi. Toisaalta olen ikuisesti kiitollinen siitä, että kyseinen kirurgi ilmoitti heti leikkaavansa minut. Ilman hänen ammattitaitoaan tilanteeni voisi olla huomattavasti huonompi. Eli jos sairastuu, kannattaa kehittää ko. taudista paha/vakava versio, niin saa alan spesialistit kiinnostumaan ;)

Oma gynekologini varoitti heti, että saatan menettää koko munasarjan, koska tuo kuuluisa "klöntti" oli niin iso. Samaa varoitteli kirurgini. Minua valmisteltiin varautumaan myös avoleikkaukseen ja avanteeseen, koska "klöntti" oli vasemmassa munasarjassa ja siellä puolellahan on myös paksusuoli sekä virtsaputki. Kirurgista sain ystävällisen ja ammattitaitoisen vaikutelman. Hän vastasi kaikkiin kysymyksiini suoraan ja asiaa kaunistelematta. Tästä piirteestä pidän erityisesti, kun keskustelen lääkärin tai hoitajien kanssa. Vihaan paapomista ja asioiden kaunistelua. Osa läheisistäni kammoksuu asennettani, mutta itse haluan varautua pahimpaan. Mielummin tiedän riskit etukäteen ja varaudun niihin kuin leikkauksesta herättyäni huomaisin yllättäen avanteen... Sellainen minä nyt vain satun olemaan.

Aluksi näytti siltä, että laparoskopia tehtäisiin vasta useamman kuukauden päästä ensimmäisestä sairaalakäynnistäni. Aikoja ei ollut. Ilmoitin heti meneväni yksityiselle, jos joutuisin odottelemaan niin kauan. Minulle annettiin ultrakuvia klöntistä ja pyydettiin pitämään niitä koko ajan mukana, koska riskinä oli klöntin sponttaani puhkeaminen. Eli jos saisin kovat vatsakivut, pitäisi minun heti kiirehtiä sairaalaan kuvat mukanani...

Pienen raivoamisen ja muutaman kyyneleen jälkeen minulle kuitenkin varattiin aika huomattavasti nopeammin. Tarkoituksena oli aloittaa laparoskopialla ja säästävällä leikkauksella, mutta pahempaankin siis varauduttiin.